Tag Archives: yliluonnolliset rakkausromaanit

Kesytön fantasiakirjallisuuden lukupiirissä

Pasilan kirjastossa kokoontuva fantasiakirjallisuuden lukupiiri käsitteli 7.11.2012 Elina Rouhiaisen esikoisromaania Kesytön, joka edustaa paranormaaliksi romanssiksi luonnehdittua genreä. Mikä parasta, itse kirjailija oli vieraanamme – eikä luennoimassa vaan keskustelemassa kanssamme!

Kesyttömän päähenkilö on 17-vuotias Raisa Oja, joka käy Helsingin kuvataidelukiota. Raisan maailma mullistuu, kun hänen äitinsä kuolee onnettomuudessa. Hänen holhoojakseen tulee aikaisemmin tuntematon Jaska-eno, jonka luokse Kainuun Hukkavaaraan Raisa muuttaa. Pontimena on selvittää äidin salaperäistä menneisyyttä. Raisa alkaa tuntea Hukkavaarassa myös outoa vetoa vuotta vanhempaan komeaan Mikaeliin. Mutta jotakin kummaa tuntuu olevan koko kylässä…

Suurin osa lukupiiriläisistä oli pitänyt romaanista – muutama jopa kovasti –, mutta kaikki eivät kokeneet olevansa oikein teoksen kohderyhmää, ja joku moitti teoksen alkua turhankin hitaaksi. Toisaalta romaani oli onnistunut yllättämään. Se oli aluksi tuntunut kuin Twilight-sarjan kopiolta mutta muuttunutkin myöhemmin kiinnostavammaksi ja omaleimaisemmaksi. Kesyttömän Raisa on paljon vahvempi ja itsenäisempi naishahmo kuin Twilight-sarjan Bella.

Elina valotti kiinnostavasti teoksen syntyä. Hän kertoi lukeneensa paljon paranormaaliin romanssiin lukeutuvia kirjoja, myös suomentamattomia, joten genre oli luonteva hänen kirjansa pohjaksi. Ensimmäinen käsikirjoitusluonnos syntyi varsin lyhyessä ajassa ja kelpasi kustantamo Tammelle, jossa oli toivottukin juuri sellaisia käsikirjoituksia. Romaani on mahdollisesti viisiosaiseksi tarkoitetun Susiraja-sarjan ensimmäinen osa, ja Elina sanoi yllättyneensä, ettei sarjamuoto ollut kustantajan näkökulmasta haitta vaan jopa etu.

Lukupiiriläiset pitivät Kesyttömän kieltä varsin sujuvana, eikä montaa virhettäkään ollut lukijoilla silmiin osunut. Se oli tosin pantu merkille, etteivät kainuulaiset puhuneet murretta vaan yleiskieltä. Kirjailija kertoi harkinneensa murteen käyttöä muttei ollut siihen päätynyt. Itse asiassa hän paljasti, ettei edes tuntenut Kainuuta päättäessään sijoittaa romaaninsa sinne. Paikka oli luonteva siksi, että Kainuussa on voimakas susikanta ja sudet taas ovat tarinassa tärkeässä roolissa. Elina painotti, että kyseessä oli puhtaasti kuvitteellinen kylä.

Kesyttömässä esiintyvää vampyyrihahmoa kehuttiin, koska hän on erilainen kuin perinteiset vampyyrit ja jopa isällinen. Toinen erityisesti esiin nostettu hahmo oli Niko, jonka kanssa Raisa ystävystyy. Nikon vihjatun homoseksuaalisuuden osalta pohdittiin, miten luontevalta se tuntui suhteessa kyläläisten asenteisiin. Kaikille kolmelle hahmolle yhteiseksi nähtiin jonkinlainen ulkopuolisuus suhteessa kylän muihin asukkaisiin. Mikaelin hahmoa moitittiin turhan kliseiseksi, ja kirjailijakin myönsi, että rakastetun roolissa toimivan hahmon tekeminen kiinnostavaksi oli haasteellista.

Kirjan hahmojen nimistä heräsi hyvä keskustelu. Elina kertoi, ettei ollut erityisemmin miettinyt Raisan nimeä. Hän oli vain halunnut nimen, joka ei ole liian yleinen muttei ylettömän harvinainenkaan. Elina vihjaisi, että eräät toiset nimet on valittu silmällä pitäen jotakin sellaista, mikä paljastuu sarjan seuraavissa osissa.

Kesyttömästä löydettiin monia teemoja. Erityisen tärkeäksi nostettiin erilaisuuden käsittely, sillä lukupiiriläiset näkivät sen olevan keskeisessä roolissa läpi koko kirjan. Elina nosti esiin, että hän halusi kirjassa nostaa esiin myös nuoruuden vaikeuksia. Raisa on joutunut koulukiusatuksi, ja siitä nähtiin seurauksena hänessä toisinaan nouseva halu viillellä itseään. Kylän yhteisö nähtiin vahvasti miesten hallitsemana, mutta teoksen loppupuolella patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys alkoi saada murtumia.

Lukupiiriläisiä kiinnosti tietää kirjan kannesta. Elina kertoi, ettei hänellä ollut siihen osuutta vaan hänen työnsä oli teksti. Kannen arveltiin olevan suunnattu kirjan kohderyhmälle eli teini-ikäisille tytöille mutta karkottavan mieslukijat. Elina myönsi, että mieslukijoilta ei ollut paljonkaan palautetta, mutta ainakin yhden lukijan isäkin oli kirjaan tykästynyt.

Vaikka lukupiirin osallistujat olivat kohderyhmää vanhempia, kirja oli meille maittanut hyvin ja keskustelua olisi jatkunut varmasti kahta tuntia pidempäänkin, mutta kirjaston sulkemiskuulutus pakotti meidät lopettamaan. Kesyttömästä voivat siis hyvin nauttia aikuisetkin, eikä miestenkään kannata arvioida kirjaa kansikuvan perusteella. Se tarjoaa vetävän tarinan, jossa on toki tunteita mutta myös arvoituksia ja kiinnostavia paljastuksia. Niitä on taatusti luvassa tulevissakin osissa. Ja Elina kertoi, että seuraavan osan käsikirjoitus on jo kustannustoimittajalla luettavana, joten Raisan tarinaan on jatkoa pian luvassa!

Fantasiakirjallisuuden lukupiiri jatkuu 28.11.2012 kello 18.00 Pasilan kirjastossa. Silloin käsittelyssä on Viivi Hyvösen romaani Mahlaa suonissaan. Tammikuun kirjaksi päätimme ottaa Elinan ehdotuksesta Ally Condien dystopiaromaani Tarkoitettu. Lukupiiriin aikataulu löytyy Pasilan kirjaston lukupiiriblogista. Mukaan mahtuu vielä halukkaita, ja vain yhdellekin kokoontumiskerralle saa tulla mukaan.

Vampyyrierotiikkaa

Sattumalta tai ei, valitsin viime viikolla luetteloitavakseni kolmeen eri sarjaan kuuluvia kirjoja, joista löytyy asiasana vampyyrit eivätkä silti ole kauhua.

Helmet-kirjastoissa oli jo ennestään Christine Feehan’n Dark Carpathian -sarjaa, mutta esimerkiksi ensimmäinen osa Dark prince puuttui. Olen huomannut että tämä sarja on sellainen että lukijat joko inhoavat tai rakastavat sitä. Itse kuulun inhoajiin vaikka täytyy myöntää etten ole edes lukenut yhtään kirjoista. Pelkästään se että kirjojen takakannessa kerrotaan että sankarin sielu edustaa pimeyttä, ja että vain sankarittaren sielun hyvyys voi estää tämän lopullista turmeltumista, saa minulta karvat pystyyn (joita minulla tälläisen karvaisena feministinä löytyy paljon). Viimeinen niitti oli kun luin että eräässä sarjan kirjassa sankari raiskaa sankarittaren niin kovakouraisesti että luitakin murtuu ja kun nainen palaa tajuihinsa hän ei ole raivoissaan vaan huolestunut siitä että miten kovasti syyllisyys nyt miestä painaakaan.

Jos edellisessä sarjassa meininki vaikuttaa olevan aika sadistista niin Lynsay Sandsin Argeneau-sarjassa kaikki on toisin. Sankarit (ainakin kaikissa lukemissani osissa) ovat täydellisiä herrasmiehiä ja seksi on hellää. Useimmiten sankaritar on nykyaikainen menestyvä uranainen, jolla ei ole ollut aikaa eikä halua deittailuun. Vampyyrisankari kuitenkin vie jalat alta ja herättää naisen seksuaalisuuden. Kirjan juoni on yleensä aika olemattoman ongelman ratkaisua, joka kehystää varsinaista tuotetta: vaalenpunaisia romanttisia kohtauksia ja purppuraista erotiikkaa. Ihan luettavaa viihdettä mutta jotenkin minulle ei jää näistä kirjoista mitään käteen. Kaipaisin vähän enemmän särmää sekä juoneen että henkilöhahmoihin. Mutta nämä taitavat olla sellaisia lohturuuan korvikkeita. Jos stressaa ja arki masentaa niin näiden kirjojen hattarankeveän täydellinen romanssi tyydyttää kalorittomasti. Tätäkin sarjaa oli jo useampi osa olemassa ja nyt siis tuli muutama osa lisää. Oma suosikkini on Vampire interrupted varmaankin siksi koska siinä molemmat päähenkilöt ovat vampyyrejä.

Karen Chance’n Cassie Palmer -kirjoissa rakastelukohtaukset ovat harvassa (ja vievät juonta eteenpäin) mutta toimintaa on sitäkin enemmän. Vampyyritkään eivät ole verestä pidättäytyviä, kilttejä eivätkä kimalla, tosin ei kirjoissa kukaan muukaan hyvyydellään pääse paistattelemaan. Kyyninen Cassiekin keskittyy enimmäkseen pysyttelemään hengissä ja eihän se ole hänen vikansa, jos maailma siinä samalla sattuu pelastumaan. Näihin kirjoihin olen jo aivan koukuttunut enkä malta odottaa seuraavaa osaa. Ensimmäisen osa tässä sarjassa on Touch the dark.

Tässä voisin mainita siitä huolimatta ettei Kalayana Price’n Alex Craft -sarjan kirjoissa ole vampyyreitä, niin Radmercerin aikaisemmin blogissa esittelemään Grave witchin jatko-osa Grave dance tuli nyt myös luetteloitua. Ensimmäinen osa ei täysin kolahtanut minuun mutta tämä osa sitäkin enemmän.

Richelle, Mead: Shadow Heir

Richelle Mead: Shadow Heir

Shadow Heir jatkaa Eugenie Markhamin tarinaa. Shamaani ja Thorn Landin kuningatar Eugenie on ikivanhan ennustuksen vainoama. Ennustuksen mukaan hänen isänsä Storm Kingin ensimmäinen miespuolinen lapsenlapsi tulee valloittamaan ihmismaailman. Nyt hän odottaa kaksosia, joista toinen on tyttö ja toinen on pelätty poika.

Eugenie on yhä raskaana huolimatta jatkuvista salamurha-yrityksistä, mutta epätoivon partaalla pohtiessaan lastensa tulevaisuutta. Suojellakseen kaksosiaan hän matkustaa takaisin ihmisten maailmaan ja päättää piiloutua pieneen kaupunkiin ottoisänsä ystävän luokse.   Shadow Heir (Dark Swan, #4)

Pakopaikassaan hän on täysin tietämätön yhä pahenevasta katastrofista, joka valloittaa koko haltijamaan ohella hänen kaksi valtakuntaansa. Palatessaan kotiin hän joutuu vastakkain Yew Landin hallitsijan kuningatar Varian kanssa, joka lienee vastuussa yhä pahenevasta talvesta.

Kirja oli mukaansatempaava enkä malttanut laskea sitä käsistäni. Loppu kuitenkin yllätti minut eikä suinkaan positiivisesti.  Tuntui, että kirjailijalle oli tullut kiire lopettaa sarja edes jotakuinkin järkevästi ja hienot juonenkäänteet ja kasattu lataus lässähtivät kuin pannukakku. Lopuksi jäi vain pettymyksen tunne ja hämmentynyt ilme.  Sarjojen lopetukset näyttävät olevan kirjailijan suurin tämänhetkinen heikkous.

Kirja Helmetissä.            

 

Muutamia uusia englanninkielisiä nuortenkirjoja

Kim Harrison’in Something deadly this way comes on kolmas osa Madison Avery -sarjassa, muuten kirjan vauhdikas tyyli olisi houkutellut minua lukemaan. No ehkä tilaan ekan osan joku päivä.

Mia James’in Ravenwood mysteries -sarja vaikuttaa brittiläiseltä vastineelta amerikkalaiselle Twilight-sarjalle. Ensimmäinen osa on By midnight ja toinen Darkness falls.

Sarah Diemer’in The dark wife vaikutti sen verran kiehtovalta kirjalta että luin sen ja englanninkielinen arvioni siitä löytyy täältä. Kirja on nuorille suunnattu lesbolainen rakkausromaani joka on myös feministinen mukaelma Persofone-myytista.

Harlekiinit : follow up

Kesäkuun alussa kerroin, kuinka olimme tilanneet kirjastoon Harlekiineja. Ihan kaikkia emme lomalukemiseksi saaneet, sillä luetteloin viimeiset tänään. Viimeiseksi jäi Gena Showalterin Manalan valtiaat -sarja, sillä sen kolmas osa oli loppuunmyyty!

Eihän sellainen vetele, että kirjastossa olisi sarjan eka, toka ja neljäs osa, joten laitoin Harlekiinin asiakaspalveluun viestin että olisiko toivetta uudesta painoksesta. Heidän toimistoltaan löytyi onneksi viisi kappaletta kolmatta osaa, jotka saimme, joten saamme sarjan kokonaisuudessaan kirjastoihin. Mutta pitäkää Nautinnon kirous -kirjoja erityisen kauniisti, koska niitä on tosiaan vain viisi kappaletta. Se muuttaa myös sijoitussuunnitelmiani, sillä alun perin olin laittamassa tätä sarjaa seitsemään eri kirjastoon, mutta nyt meneekin vain neljään aluekirjastoon (Sello, Tapiola, Kivenlahti, Entresse). Jos ihmettelette Omenan puuttumista, laittakaa sinne palautetta – he eivät halunneet “kioskikirjallisuutta” hyllyilleen, joten emme heitä sillä raskauta.

Kirjamielellä-blogista löytyy muuten hyvin arvosteluja näistä Harlekiineista, jos ette tiedä mistä aloittaisitte!

Englanninkielisten sarjojen täydennyksiä

Jim Butcher: Codex Alera-sarja täydennetty Sellon Pointtiin.

Sellon aikuisiin Jaine Fennin kirjat Principles of Angels (2008) ja Consorts of Heaven (2009).

Kerran kuussa tulee lista kirjoista ja muista lainattavista materiaaleista joista on varausjonoa ja niiden perusteella hankitaan kirjastoihin jos vaan mahdollista lisäkappaleita. Tässä kuussa fantasiahaaviin tarttui MaryJanice Davidsonin Queen Betsy-sarja joka ilmeisesti tunnetaan myös Undead-sarjana.

Harlekiinin Nocturne-sarja

Kirjastoon tuli hankintapyyntö suomenkielisistä Harlekiinin Nocturne-sarjaan kuuluvista yliluonnollisista rakkausromaaneista. Suomeksi kyseistä genreä ei ole paljoakaan saatavilla. Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarja on ollut todella suosittu, ja englanniksi hankittuihin paranormal romance -kirjoihin tulee yleensä aina varausjonoa.

Ikävä kyllä sopimustoimittajamme ilmoittivat, ettei kirjoja saa heidän kauttaan. Näytti siis siltä, ettemme pysty toteuttamaan tätä toivetta – eihän “kioskikirjallisuutta” perinteisesti olekaan kirjastoihin hankittu. Jos katsoo kuinka Nocturne-sarjaan kuuluvaa, kokeilunomaisesti kirjastoille syksyllä tarjottua Pimeyden olennot-kirjaa on hankittu, niin käy mielessä että muutamassa kirjastossa pääkaupunkiseudulla on ajateltu, ettei “Harlekiineja ei kirjastoon hankita”. Pikainen testi isoimpien kaupunkien kirjastoista paljastaa, että näin on ehkä ajateltu myös Joensuun ja Kuopion seuduilla, joiden hauissa kyseistä kirjaa ei löytynyt lainkaan. (Mikäli sitä ei jostain syystä alueellenne oltukaan tarjottu, pyydän etukäteen anteeksi.)

Mutta eipä hätää, kirjastomme oli vihdoin saanut luottokortin käyttöön, joten Harlekiinin omalta sivulta lähtivät tilaukseen. Jostain syystä Showalterin Manalan vartijat -sarjan kolmatta osaa ei onnistuttu tilaamaan, mutta yritämme sitä vielä uudelleen myöhemmin.

Koska kirjat eivät tule normaaleilta toimittajiltamme, kestää niiden käsittely kirjastokuntoon normaalia kauemmin, mutta yritämme saada ne luettavaksenne ennen heinäkuun lomasesonkia!