Tag Archives: Worldcon

Loncon3 – Worldcon

Kunniavieras signeerasi kirjani. Kahdesti.

Kunniavieras signeerasi kirjani.

Lontoossa 14.-18. elokuuta järjestetty 72. Worldcon oli yksi suurimmista Worldconeista – paikan päällä osallistujia arvioitiin olleen noin 7 500. Osallistujia oli 64. eri maasta, meitä suomalaisia miltei sata. Tapahtumapaikkana oli jättimäisen suuri messukeskus, Excel kaupungin itälaidalla. Excelin pääkäytävä oli kuulemma 900 metriä pitkä ja Worldcon käytti ja täytti vain murto-osaa tiloista. Excelissä oli myös valinnan varaa erilaisista ruokapaikoista, joten conin aikana ei tarvinnut poistua paikalta edes syödäkseen. Kahtena päivänä taisin käydä lyhyen kävelymatkan päässä olleessa hotellissani hakemassa jotain tai viemässä kirjaostoksia pois, muuten Excelillä tuli hengattua varsin tiiviisti puoli kymmenestä aamulla miltei puoleenyöhön tai jopa myöhempään. Ohjelmaakin oli usein kymmeneen asti ja jokaisena iltana con-alueella olleessa fan villagessa järjestettiin useampiakin bileitä, joissa eri conit tai faniryhmät mainostivat itseään.

Fan villagessa oli myös Helsinki in 2017 -Worldcon bidin teltta, jossa olin ajoittain päivystysvuorossa joko bidin tai Archipelaconin piikkiin. Helsingin kanssa vuoden 2017 Worldconista kisaavat Washington DC, Nippon ja Montreal. Työnkuvaan kuului esitellä Suomea ja Helsinkiä, jakaa esitteitä ja ottaa vastaan pre-supporter -maksuja. Hieman ujompikin suomalainen sai teltalla helposti suunsa auki, kun saattoi tarjota pöydän eteen pysähtyneelle suomalaista karkkia tai Helsinki in 2017 -nauhaa. Helsinki-nauhan tarjoamisen huomasinkin mainioksi konstiksi mennä juttelemaan vähän kuuluisempienkin kirjailijoiden kanssa, joille ei muuten olisi keksinyt mitään keskustelun aloitusta, paitsi epätoivoisen “I love your books” ja sitten naama punaisena nopeasti pois.

Worldconin kunniavieraina olivat kirjailijat Iain M. Banks (in memoriam) ja Robin Hobb, kriitikot ja toimittajat John Clute ja Malcolm Edwards, sarjakuvataiteilija Bryan Talbot sekä taiteilijat Chris Foss ja Jeanne Gomoll. Lontoon also appearing -lista on vaikuttavaa luettavaa, eikä kaikkia nimiä edes taida tuosta löytyäkään. Tuhansien henkilöiden joukosta en kyllä aivan kaikkia haluamiani kirjailijoita ennättänyt löytää, mutta toisiin törmäsi korvaukseksi sitten useammin. Pat Rothfussilta pyysin anteeksikin osin tahatonta stalkkaustani, satuimme vain samoihin paikkoihin!

Nimilappuni ja siihen keräämäni nauhat.

Nimilappuni ja siihen keräämäni nauhat.

Edellinen Worldcon oli ollut Euroopassa vuonna 2005 Glasgow’ssa ja silloin jo harmitti ystävien matkakertomuksia kuunnellessa, ettei itse päässyt mukaan. Niinpä olinkin jo hyvissä ajoin hankkiutunut Lontoon kannattajaksi, joka on halvin tapa hankkia Worldcon-jäsenyys. Tämän kokoisen conin järjestäminen kun ei ole ilmaista – jos jätti jäsenyyden hankkimiseen viimeiseen hetkeen, hintalappu oli aikuiselta 175 euroa. Oma jäsenyyteni tuli hankittua maksamalla vuosien mittaan aina joskus muutama kymppi, joten suosittelen tätä menetelmää! Eli jos päättäisit maksaa Helsingin tilille 20 euroa nyt, laskettaisiin se etumaksuksi vuoden 2017 Worldcon-jäsenyydestä – riippumatta siitä, missä kyseinen con lopulta järjestettäisiin. Itse olen vuoden 2015 Worldconin, Sasquanin jäsen, koska olin tukenut Helsingin hanketta saada jo tuo 2015 Worldcon järjestettäväkseen. Siinä mielessä hyvä, että nyt ei tarvitse enää maksaa kuin äänestysmaksu, jotta pääsen äänestämään 2017 paikasta ja tietysti Hugo-palkinnoista! Spokaneen ei tarvitse matkustaa äänestääkseen Helsinkiä, vaan sinne matkaavat voivat toimittaa äänesi perille.

Olin aikonut seurata erittäin laajaa ohjelmaa enemmänkin kuin mitä lopulta tuli seurattua – tapasin Lontoossa useita henkilöitä, jotka olin tuntenut netin välityksellä jo useita vuosia, ja heidän kanssaan jutellessaan ja Helsinki-teltalla meni aikaa. Jotkut ohjelmat olivat myös pienissä saleissa ja sisään ei mahtunutkaan. Mihin ohjelmiin sitten selvisin? Robin Hobbin kunniavierashaastatteluun, jossa huomasi haastattelijana toimineen Hobbin pitkäaikaisen kustannustoimittaja Jane Johnsonin todellakin tuntevan kirjailijansa ja hänen tuotantonsa. Kävin useammassakin readingissä, joissa kirjailijat lukevat pätkiä teoksistaan. Scott Lynch luki pätkän vielä ilmestymättömästä The Thorn of Emberlain -kirjansa alusta ja Robin Hobb uudesta Fool’s Assassin -kirjasta; Pat Rothfuss oli tapansa mukaan äärimmäisen hauska ja luki arvostelunsa Roald Dahlin Annok iplik -kirjasta sekä hieman uutta tekstiä; George RR Martin luki Westerosin historiaa koskevan pätkän World of Ice and Fire -kirjasta ja Seanan McGuire osan novellista We Are All Misfit Toys in the Aftermath of the Velveteen War (joka jäi niin jännään kohtaan, että onneksi kirja löytyy kirjastosta!). Useimmat kirjailijat ovat erittäin hyviä lukijoita, jolloin tällainenkin “en osaa kuunnella äänikirjoja” -henkilö pystyy keskittymään tarinaan. Pitäisi varmaan harjoitella enemmän. Seurasin myös muutaman paneelikeskustelun, joissa oli ongelmia lähinnä siinä, etteivät osallistujat käyttäneet mikrofoneja. Vaikka äänesi olisi kuinka kantava, ei se riitä ison huoneen takaosaan! Parin pettymyksen jälkeen aloin suuntaamaan aina mahdollisimman eturiviin, jotta kuulisin edes jotain. Pidin paljon Trouble with Teens -paneelista, jossa puhuttiin rehellisesti nuorille aikuisille kirjoittamisesta; SF/F Across Borders -paneelista, jossa käsiteltiin kulttuurien vaikutusta kirjoittamiseen – kaikki osallistujat olivat muuttaneet toiseen kulttuuriin sekä Young Adults in Fandom, jossa aiheena oli nuorten viihtyminen coneissa.

Robin Hobb -fanien yhteiskuva. Osan olen tuntenut netin kautta miltei 15 vuotta, mutta tapasin nyt ensimmäistä kertaa.

Minä ja muita Robin Hobb -faneja, joista osan olen tuntenut netin kautta miltei15 vuotta.

En voi liiaksi ylistää scifi- ja fantasiafandomin mahtavaa yhteishenkeä. Ainoastaan kunniavieraille korvattiin kulut, kaikki muut maksoivat jäsenmaksunsa, matkansa ja hotellinsa, ja osallistuivat palkatta ohjelmaan ja conin pyörittämiseen. Mikäli et ole vielä coneissa käynyt, suosittelen! Vinkkeinä uusille conikävijöille antaisin, että jos ei kaveria löydy mukaan, mutta juttukavereita olisi kiva löytää, niin kannattaa juurikin ilmoittautua vapaaehtoiseksi tekemään jotain conissa, se on oiva tapa löytää uusia samanmielisiä ystäviä. Ei sitä ihan kenen tahansa kanssa voi väitellä tuntikausia jonkun kirjan tapahtumista välttäen hulluksi leimautumisen, mutta fandomin parista näitä yhtä innostuneita löytyy usein enemmänkin. Fandomin parissa et koskaan ole se ainoa outo, sillä me kaikki olemme jollain tavalla outoja jonkun mielestä. Siksi tunnen oloni siellä aina kotoisaksi.