Tag Archives: wilhelmina baird

Scifi-haaste: Wilhelmina Baird: CrashCourse

Kyberpunk-kirja oli minulle etukäteen suuri kynnys. Olin aloittanut pari kertaa kyberpunkin suurimman klassikon, William Gibsonin Neurovelhon, mutta aina se oli jäänyt kesken. Meerit lupasi lainata minulle omasta hyllystään hänen suosikkikirjoihinsa kuuluvan Wilhelmina Bairdin CrashCoursen ja lupasin antaa kyberpunkille uuden mahdollisuuden. Ikävä kyllä näistä kirjoista on painokset loppu emmekä näin ollen voi hankkia niitä kirjastoon, Omenasta löytyy kolmas osa.

Kirja alkaa hieman hitaasti esitellen meille päähenkilöt: varas Cassandra, prostituoitu Dosh ja kuvanveistäjä Moke asuvat yhdessä jonkinlaisessa polyamorisessa suhteessa. Maailma on jakautunut: ultrarikkaat asuvat ylellisyydessä ja viihdyttävät itseään elävästä elämästä kuvatuilla elokuvilla, joista heille välittyy myös näyttelijöiden tunteet; pelko, ilo, kipu ja nautinto. Koska kolmikkomme toivoo pääsevänsä parempaan elämään jonnekin maapalloa parempaan paikkaan, eikä muuttamiseen tarvittavaa rahaa tule riittävästi pääasiallisilla ammateilla, he suostuvat lähtemään mukaan tällaiseen elokuvaprojektiin.

Helppoa rahaa ei ole olemassa, kuten ei tässäkään kirjassa. Varsinkin Dosh sankarillisuudessaan on varsinainen typerys, mutta koska Cassandra rakastaa häntä, ei poisjättäytyminen ole hänellekään mahdollista. Paljoa enempää ei voi juonta pilaamatta kertoa!

Kirjan kuvaama maailma on pelottava dystopia, jossa rikkaat ovat eristäytyneet omille alueilleen, keskiluokka koettaa olla tietämättä alaluokasta ja alaluokka hakee mitä erikoisempia tapoja pitää elämänsä siedettävänä ja hakee pakotietä tavalla tai toisella. Minulle ei oikein käynyt ilmi onko lähinnä alaluokassa esiintyvät mutaatiot / kyborgiominaisuudet (jotka toivat mieleeni Miévillen Perdido Street Stationin, tosin tämähän on huomattavasti aikaisemmin ilmestynyt, vuonna 1993, onkohan Miévillelle tuttu kirja) itse valittuja vai yläluokan huvikseen tekemiä. Ehkä se avautuu trilogian myöhemmissä osissa.

Kirjan seikkailullisuus ja kiinnostava sivuhahmo Swordfish saavat minut lukemaan myöhemmätkin osat, varsinkin kun minulle luvattiin, että Sword saa jatkossa suuremman roolin. Lopullinen tuomio: viihdyttävä seikkailu, jossa esiintyvä maailma oli pelottavalla tavalla mahdollinen.