Tag Archives: tulevaisuudenvisiot

Tieteiskirjallisuusvinkkejä

Se, miten kirjastotyötä tehdään, on muuttunut paljon siitä, kun 80-luvun lopulla aloitin kirjastossa työskentelyn. Tietotekniikka on muuttanut sitä, millä välineillä tiedonhakuja nykyään tehdään, mutta yhteiskunnan muuttuminen on myös tuonut ihan uudenlaista toimintaa kirjaston tehtäviin. Ennen kirjaston kansanvalistusideologia toteutettiin tarjoamalla kehittävää luettevaa, nyt sen lisäksi on tarpeellista järjestää erilaista neuvontaa esimerkiksi tietotekniikan ja internetin tiimoilta.

Toissapäivänä olin kuuntelemassa Lifetech – tekniikka arjessa -luentoa, nyt se oli henkilökunnalle, mutta syksyllä luentosarja alkaa asiakkaille. Siellä muunmuassa esiteltiin älyvaakoja, rannekkeita ja (minusta kovin huvittava) älyhaarukka, joiden avulla kansalaisen tulisi ennakoon hoitaa terveyttään niin, ettei aiheuttaisi kuormitusta terveyspalveluille. (Huom. kaikki tämä on mahdollisesti omaa tulkintaani eikä välttämättä edusta työnantajani mielipiteitä.)

Eräs kollega esitti koulutuksessa arvion, että tulevaisuuteen eivät niinkään kuulu androidit ja lentävät autot, koska ne vaativat paljon raaka-ainetta, vaan erilaiset pienemmät vempeleet kuten älylasit, virtuaalitodellisuuslasit, älyvaatteet. On tietenkin paljon futurologisia tietokirjoja, jotka käsittelevät netin, digitaalisuuden ja tekniikan kehityksen vaikutusta yhteiskuntaan. Niitä olisi kiva lukea, mutta se tuntuu vähän liikaa työltä vapaa-ajalla. Tietenkään työ-ajalla ei kirjoja ole tarkoitus lukea, joten on vähän viihdyttävämpää pohtia näitä asioita tieteiskirjallisuuden kautta vähän niinkuin vahingossa. Jatkossa seuraa muutama vinkki, missä kirjoissa olen törmännyt näihin asioihin.

Toimittajaltamme saapui juuri Ken MacLeodin Descent, jonka alkusivuilla päähenkilö vaeltaa Edinburghin kaduilla iGlass silmillään. Kirja on sijoitettu lähitulevaisuuteen ja ilmeisesti kuvaa sitä, miten on mahdollista stalkata, valvoa ja manipuloidakin näillä laitteilla ihmisiä. Ainakin tälläisen vaikutelman sain selaamalla kirjaa, vielä en ole ehtinyt lukea.

Vielä pidemmälle tulevaisuuteen sijoittuu Will McIntoshin Love minus eighty, joka on todella kiehtova kirja siitä, millaisia ihmissuhteet voivat olla todellisuudessa, jossa sometamme suoraan asioiden tapahtuessa videofeedillä nettiin. Ja missä rikkaiden todellisuus on virtuaalivahvisteista, eikä kukaan muu kuin köyhät ja luddiitit näe miltä maailma oikeasti näyttää. Iskurepliikkejä ei tarvitse keksiä itse, koska voit palkata deittivalmentajan höpöttämään korvaasi mitä kannattaa kussakin tilanteessa sanoa toiselle.

Edellisessä kirjassa ihmiset olivat suorastaan yltiösosiaalisia, mutta ihan toisellaista kehitystä edustaa Natsuhiko Kyogokun Loups-Garous. Siinä ihmiset ovat pääasiassa tekemisissä toistensa kanssa tietokoneiden välityksellä ja toisen kohdatessaan tuntevat sen melkein yksityisyyden loukkauksena. Toista kohti katsominenkin tuntuu hyvin vaivaannuttavalta nuorista, jotka ovat kasvaneet tuohon todellisuuteen.

Tobi Hirotakan Autogenic dreaming: Interview with the columns of clouds -novelli kokoelmassa The future is Japanese on kuin piraattipuolueen kannattajan märkä uni. Kaikki tieto ja taide on ihmisten saatavissa verkossa. Gödel-yritys (Google, anyone?) on onnistunut vuonna 2009 neuvottelemaan itselleen oikeuden digitoida kaikkien maailman kirjastojen kirjat, ja vähitellen se on nielaissut sisäänsä muunkin taiteen, kuten musiikin, ja jatkanut siitä kaikkeen sisältöön sakkolappuihin asti. Worldwide Web on vaihtunut Gödelin luomaan GEBiin, jonne taiteilijat luovat teoksiaan, jotka syntyvät jo olemassa olevista teoksista, joita he sulauttavat omaan uuteen luomukseensa. Novellin päähenkilöinä ovat kenties vain virtuaalitodellisuudessa enää olemassa olevat kirjailija ja sarjamurhaaja Jundo Mamiya sekä eräs maailman parhaista runoilijoista Alice Wong.

Olisiko sinulla lukijani lisää vinkkejä vastaavista teoksista?