Tag Archives: suomi

Mitä kummaa? – arvio ja haastattelu

Mitä kummaaHanna “Morre” Matilaisen kotimaista spefiä esittelevä teos Mitä kummaa? ilmestyi toukokuun lopussa. Aiemmassa kirjoituksessani fantasian tiedonhausta olen jo esitellyt muita genreä esitteleviä tietokirjoja. Suomenkielistä spefiä käsittelevää tietokirjaa ei ole aikoihin julkaistu, joten hienoa, että saadaan uusia teoksia aiheesta.

Matilainen keskittyy teoksessaan suomalaiseen spekulatiiviseen fiktioon, jonka hän määrittelee kuvitteellisia maailmoja ja tapahtumia kuvaavaksi kirjallisuudeksi, käyttäen sitä kattoterminä tieteis-, fantasia-, kauhukirjallisuudelle ja uuskummalle.

Kirjan aluksi esitellään genren historiaa ja yritetään määritellään eroja fantasian, scifin ja kauhun välillä. Seuraavaksi siirrytään käsittelemään kotimaista julkaisutoimintaa, kuten lehtiä ja genreä julkaisevia kustantamoja. Kustantamojen avainhenkilöiden haastattelut olivat mielestäni kirjan parasta antia, koska tässä osuudessa oli minulle eniten uutta tietoa. Risingshadow-nettiyhteisön hyväksyminen mukaan seuroja käsittelevään osastoon oli mukava tunnustus, olen itse ollut sivustolla mukana miltei sen perustamisesta lähtien enkä itseasiassa mihinkään oikeaan seuraan kuulukaan. Kirjallisuuspalkinnot, kirjoituskilpailut sekä tapahtumat esitellään. Tapahtumissa on mukana myös roolipelitapahtuma Ropecon, ehkä mukaan olisi voinut ottaa Traconinkin. Viimeiseksi esitellään 100 kirjailijaa ja muita merkittäviä genreen kuuluvia ihmisiä. Esittelyt ovat tiiviitä, joten esimerkiksi kirjailijaesitelmään ei tästä kirjasta löytyvä materiaali vielä riitä, mutta se ei varmasti ollut tarkoituskaan.

Kirja toimii mielestäni paremmin lukijalle, jolle aihe ei ole ennestään kovinkaan tuttu. Itse en katso saaneeni tästä juurikaan uutta tietoa, paitsi kustantamojen haastatteluosuudesta, mutta perustiedot sisältävänä täytti tehtävänsä hyvänä kertauskirjana. Suosittelen tutustumaan, mikäli et tiedä mitä spefi, fandom ja höyrypunk ovat tai ihmettelet mihin mafiaan ystäväsi yrittää saada sinua mukaansa.

Kirjan kirjoittaja Hanna Matilainen antoi meille ystävällisesti haastattelun!


Kerro vähän itsestäsi ja siitä, kuinka päädyit kirjoittamaan Mitä kummaa? -kirjaa?

Olen Hanna Matilainen, vuosikertaa 1981. Olen vast’ikään salolaistunut perheeni kera, johon kuuluu it-alalla työskentelevä mies, koululaisikäinen poika ja uusimpana jäsenenä colliepoika Velho. Olen kaiketi jonkin sortin ikuisuusopiskelija Helsingin yliopistossa.
Pääaineenani on kotimainen kirjallisuus ja se gradu vielä puuttuu…

“Mitä kummaa” lähti liikkeelle ihan pienestä viattomasta kysymyksestä.
Ystäväni kysyi, että oletko ajatellut kirjoittaa tietokirjaa spefistä, kun kerran tiedät siinä niin paljon. Vastasin, etten missään nimessä – kyllä varmasti löytyy minuakin pätevämpiä. Keskustelu kuitenkin johti siihen, että tarjosin ajatusta Avain-kustannukselle. Pari viikkoa myöhemmin allekirjoitin sopimuksen.

Millainen kokemus kirjan kokoaminen oli?

Jännittävä, hauska, opettavainen ja pelottava. Olin aluksi huolissani siitä, että olenko ihan oikeasti oikea tyyppi tekemään tätä. Miksei esim. joku kirjassakin mainituista tutkijoista olisi parempi? Sain kuitenkin rohkaisua siitä, että ikään kuin tuore tapaus tekee tämän kirjan ja osaa ehkä katsoa paremmin “metsää puilta” kuin vuosikymmeniä fandom-toiminnassa mukana ollut. Sain paljon apua ja vastauksia kyselyihini milloin mistäkin. Tiesin, että fandom-porukka on mukavaa ja avuliasta, mutta että näin mukavaa ja avuliasta!

Miltä kotimainen spefikirjallisuus näytti sinusta ennen kirjan kirjoittamista ja sen jälkeen? Yllättikö jokin asia?

Minulla oli alunperin kunnianhimoisena tavoitteena esitellä KAIKKI kotimaiset spefikirjailijat ja spefiä kirjoittaneet (oman teoksen julkaisseet). Se tyssäsi heti alkuunsa, tajusin, että spefiä kirjoittaneita on PALJON enemmän kuin osasin ajatella edes villeimmissä kuvitelmissani. Kokeilin ensin rajata 1900-luvusta alkaen. Liikaa. 1950-luvusta alkaen. Liikaa. Oli vielä siltikin yli 300 tekijää. Lopulta päätin rajata sataan, mutta ilman varsinaisia ajankohtarajoituksia. Pyrin kuitenkin hienokseltaan painottamaan 2000-luvun tekijöitä, joiden teoksia on vielä helposti saatavilla.

Kotimainen spefi olikin siis laajempaa kuin osasin kuvitellakaan. Se sai hämmästelemään sitä, kuinka kova valta realismilla silti meillä on. Ehkä se kuvaa jotenkin suomalaista mielenlaatua; ei turhia kotkotuksia ja tyhjännaurajia. Spefi on pitkään nähty yksinomaan lanu-kirjallisuutena huolimatta siitä, että alusta asti (jo siis esim. Topeliuksesta lähtien) on teoksia, jotka on selvästi suunnattu aikuisille. Olen kuitenkin toiveikas sen suhteen, että spefin arvostus nousisi ja sen monimuotoisuutta alettaisiin ymmärtää paremmin.

Suomalaiset nuoret ovat erittäin kielitaitoisia. Pelottaako suomenkielisen spefin katoaminen? (Esim. Rajaniemi ja Itäranta kirjoittavat jo nyt suoraan englanniksi.)

Ei pelota – toistaiseksi. Mikäli hiljalleen päästään siihen, että spefi nostetaan tasa-arvoisena realismin rinnalle, ei meillä ole hätää. Suomalaiset kuitenkin arvostavat paljon myös suomen kieltä ja suomeksi kirjoittamista. Itärannan ja Rajaniemen kohdalla yhtenä tekijänä kielivalinnalle saattoi olla molempien kirjailijoiden asuminen englanninkielisissä maissa.

Mutta mielestäni tähän liittyy myös kysymys sähkökirjoista. Jos sähkökirjojen hinnoitteluun ja saatavuuteen ei saada jotakin rotia, niin kielitaitoinen väkemme ryhtyy pian kirjoittamaan suoraan englanniksi ja tarjoamaan sähköisesti julkaisujaan laajemmalle kielialueelle omakustanteena. Se saattaa kannattaa paremmin kuin pelkässä suomen kielessä pysyminen.

Pidät suosittua kirjablogia Morren maailma. Kuinka ennätät lukea niin paljon?

Lukeminen on osa työtäni (ja opiskeluani), joten sitä kautta tietysti tulee osa. Joskin nyt kun teen enemmän kustannustoimittajan hommia, niin luen käsikirjoituksia, joista en tietenkään kirjoita blogiini. En myöskään tee arvioita kustannustoimittamistani kirjoista, koska sellainen on pöljää. Kyse on myös priorisoinnista. En katso telkkaria lähestulkoon ollenkaan.

Tv-sarja- ja elokuvasivistykseni on aivan onneton. Koitan myös vähentää turhanpäiväistä netissä notkumista. Voisi sanoa, että vapaa-ajallani lähinnä luen, kirjoitan ja lenkkeilen Velhon kanssa. Joskus saan kyllä pelaamiskohtauksia ja silloin kirjallisuus jää…
Lukunopeuteni on varmasti myös vuosien saatossa kasvanut.

Luetko paperikirjoja vai sähkökirjoja? Mitä mieltä olet sähkökirjasta, lyökö se vihdoin Suomessa läpi vai käykö niin ollenkaan?

Luen sujuvasti sekä että. Etenkin reissussa sähkökirja on aivan lyömätön kaveri. Toivon hartaasti, että täällä saadaan tosiaan joku roti etenkin sähkökirjan hinnoitteluun. Vaikka sähkökirjasta pidänkin, niin totta hitossa valitsen 25 eurolla paperikirjan kuin sähkökirjan.
En näe sähkökirjaa uhkana paperikirjalle. Eihän cd-levytkään kadonneet mp3:sten myötä (ja LP-levythän tekevät paluutaan!).

Miten usein käyt kirjastossa ja miten kirjaston käyttämisesi on muuttunut vuosien varrella?

Nyt kysyitkin herkun! 😀 Lapsena kirjasto oli lähestulkoon toinen kotini ja olen tottunut pienestä saakka käymään kirjastossa. Yliopistolla ollessa kirjasto oli myös oikein tärkeä paikka. Toisinaan lähdin kampukselle, vaikka luentoja ei ollut, sillä kirjastossa sai työrauhan ja käsikirjasto oli käden ulottuvilla.

Asuin pitkään Espoon keskuksessa ja siellä Entresse oli lähikirjastoni. Ja se on tähän astisen elämäni ainoa kirjasto, jossa en koskaan viihtynyt ja silloin mahtui elämään vuosia, jolloin en juuri kirjastossa käynyt. Lainasin tarvittavat kirjat lähinnä yliopistolta. Pidän enemmän ns. vanhan koulukunnan kirjastoista. Niissä, joissa sanotaan HYS!! möykkääjille. En ajattele kirjastoa olohuoneena, jossa on screenit ja ties mitä. Minusta kirjasto on rauhan ja hiljaisuuden paikka. Paperin kahina, hidas tassuttelu ja ajoittainen hiljainen supatus ovat kirjastojen ääniä. Ymmärrän toisaalta kirjaston tarpeen uudistua ja monipuolistua, mutta kieltämättä kiukutti, kun lähikirjastoksi sattui tällainen uutuus. En ikinä löytänyt sieltä suoraan haluamiani kirjoja, vaan kaikki piti aina varata. Tuntui, että siellä oli enemmän tiloja muulle kuin kirjoille.

Nyt Salossa olen palannut taas aktiivisempaan kirjastokäyttöön. Lähin kirjastoni on Salon pääkirjasto ja rakastan sitä palavasti jo nyt. Siellä on paljon kirjoja ja hiljaisuutta. Ja dinosauruslainausautomaatti! Se röyhtäisee hauskasti kuittia tulostaessaan 😀

Mikä kirja on viimeksi tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?

Tero Niemen ja Anne Salmisen “Nimbus ja tähdet“. Minulla on ollut paljon ennakkoluuloja scifiä kohtaan, olen aina ollut enemmän fantasiaan kallellaan. Jotenkin pelkään sitä teknistä jargonia, josta en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Scifikuvani on kuitenkin saanut melkoisia laajentumia viime vuosina. “Nimbus ja tähdet” voidaan laskea kovaksi scifiksi ja se oli todellakin mukavuusalueeni ulkopuolelle menemistä. Mutta se olikin hyvin, hyvin vaikuttava ja kaunis teos. (Olen samaa mieltä, suosittelen myös! -Sini)

Mitä viittä kirjaa suosittelisit lukijoillemme kesälukemiseksi?

Luen kesällä mieluusti kaikenlaista vähän kevyempää tai sitten klassikoita. Satunnaisessa järjestyksessä:

Kiitokset haastattelusta ja erittäin tarpeellisesta kirjasta!

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Valitsin Enkelten verta kirjan viime vuoden science fiction -haasteen ympäristökatastrofi teokseksi ja luinkin sen aika alkuvaiheessa. Silti kirjoitan siitä vasta nyt ja hiukan vastahakoisesti sillä ennakko-oletusteni vastaisesti en pitänyt siitä lainkaan. Olen tainnut täällä blogissa lytätä jonkun englanninkielisen teoksen mutta periaatteessa ajattelen että on turha kirjoittaa kirjasta josta ei löydä mitään hyvää.

No toisaalta Johanna Sinisalon teoksessa on paljon hyvää. Se on erittäin taitavasti, suorastaan loistavasti kirjoitettu kirja jonka lukemisesta nauttii varmasti monikin joka ei pidä tieteiskirjallisuudesta sinänsä. Aihe on myös tärkeä mutta tästä alkaakin jo se miksi kirja oli minulle täysin väärä. En pidä siitä että minulle saarnataan ja väännetään rautalangasta ja itse koin kirjan paikoittain jopa tietokirjamaisena tai ainakin mielipidekirjamaisena enemmän kuin kaunokirjallisena. Idea laittaa kirjaan nettikirjoittelua jossa selitetään faktoja on toimiva ja mutta sitä on aivan liikaa suhteessa muuhun tekstiin. Lisäksi osa kirjoituksista tuntuu vähän epäaidoilta, osa hyvinkin autentisilta eli se on hyvin epätasaisesti toteutettu. Aihe oli sellainen että siitä jo tiesinkin sen mitä kirjassa kerrottiin ja jos haluan lukea faktaa niin luen sitten mieluummin tietokirjaa en romaania.

Toinen asia joka kirjassa silitti minua vastakarvaan oli sen naiskuva. Jos kirjassa ei olisi ollut naisia ollenkaan olisi se minun kannaltani ollut parempi. Päähenkilön suhde miespuolisiin sukulaisiin oli hienosti ja monipuolisesti kuvattu. Mutta kirjan naiset, muistaakseni kokonaiset kolme hahmoa olivat kaikki harvinaisen kanamaisia ja muutenkin paperinohuesti kuvattuja. Minulle tuli sellainen olo että kirjalle haluttiin vain mieslukijoita, etten ollut tervetullut sen sivuille.

Jos tämä ei olisi ollut haaste-kirja olisin ehdottamasti jättänyt tämän kesken kirjan ja en olisi lukenut omasta mielestäni kirjan kauneinta lukua. Viimeinen luku oli kathartisen kaunis ja melkein annoin anteeksi aikaisemman tylsistymisen faktojen parissa sekä kirjan misogyynisyyden. Mutta mitä pidemmän aikaa kuluu siitä kun luin kirjan sitä enemmän minua harmittaa että näin hyvän kirjan naiskuva on niin kammottava.

Scifihaaste: Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Minulla on ollut scifihaasteen arvostelujen kirjoittamisessa pientä taukoa, mutta kirjoja olen kyllä lukenut. Pitäisi vaan ehtiä pistää ajatuksia tänne nettiinkin asti!

Tämän kevään kirjoista odotin eniten Emmi Itärannan esikoisteosta Teemestarin kirja. Itäranta voitti tällä käsikirjoituksella Teoksen fantasia- ja scifi-kirjallisuuskilpailun. Enkä yhtään ihmettele. Kieli on mainittava ensimmäisenä: se on kaunista, viivyttelevää ja sopii kertomuksen tunnelmaan erinomaisesti.

Itse tarina on eräänlainen sekoitus suomalaisuutta ja aasialaisuutta. Teeseremonialla on siinä tärkeä osa. Veden puute on ajanut yhteiskunnan ankaraan säännöstelyyn. Tässä juonikuviossa tulee esiin kirjoittajan huoli ympäristöstämme. Veden puute ei ole meille Suomessa mikään ongelma – vielä. Syytä siihen miksi vesivarannot ovat tuhoutuneet, ei tarkemmin selitetä – koko maailman historia on kadonnut sodan jälkimainingeissa, ainahan voittajat kirjoittavat historian omasta näkökulmastaan, joka on mielestäni toinen tärkeä näkökulma tähän kirjaan.

Kirjan päähenkilö, Noria, on koulutettu jatkamaan isänsä työtä teemestarina, vaikka naisia ei ole aiemmin teemestareiksi kelpuutettukaan. Onko se hänelle oikea polku, vai pitäisikö lähteä ulos maailmaan, tutkimaan, onko vanhalta kaatopaikalta löytyneillä cd-levyillä kerrottu totuus oikeampi kuin virallinen totuus? Toisaalta kirja on kiehtova kasvutarina ja toisaalta täynnä kritiikkiä totalitäärisiä valtioita ja ympäristön tuhoamista vastaan. Itäranta yhdistää hienosti nämä molemmat olematta mitenkään saarnaava, ehkä jollekin toiselle lukijalle ei edes jäisi näin vahvaa mielikuvaa kritiikistä. Toni Jerrman vertasi Hesarin arvostelussa Itärantaa Ursula K. Le Guiniin: olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Suosittelen ehdottomasti ihan jokaiselle luettavaksi. Kannattaa.

Ai niin ja tämä menee minulla scifihaasteen kategoriaan 12: Ympäristökatastrofit. Säästelen vielä sitä dystopiaa.

Huhtikuussa tilattuja

Huhtikuun alussa saimme pyydettyämme kirjatoimittajaltamme valmiita listoja englanninkielisen maailman palkintoehdokkaista. Eli voitte nukkua yönne rauhassa, mm. Philip K. Dick -palkinnon voittanut Simon Mordenin trilogia on tilattu. Aika monet olivat jo olleetkin listoilla, joten lopulta meille (=Espoo) ei paljon tilattavaa jäänyt, mutta menivät tällä tavoin nämä kirjat tyrkylle myös Helsingille ja Vantaalle. Sain vihdoin tilattua myös Jo Waltonin Among others, jota ei aiemmin oltu tarjottu. Yksi pyytämistäni listoista oli tämä Locus suosittelee, mutta ikävä kyllä tämän hetkinen toimittajamme ei kovinkaan hyvin pysty toimittamaan varsinkaan Yhdysvalloissa ilmestyneitä pienempien kustantamojen kirjoja. Joten osa on edelleen omalla toivon-että-joskus-pääsen-tilaamaan -listallani.

Normilistoilla on vastaan tullut mm. Terry Pratchettin ja Steven Baxterin yhteisteos The Long Earth ja Pratchettin lastenkirja The World of Poo. Lee Carrollin Black swan rising -sarja jatkuu osalla The shape stealer. David Brinin Existence ja Gary Gibsonin The thousand emperors varmastikin tieteiskirjallisuutta lukevien mieleen. Uutena tuttavuutena listoilla oli myös Richard Kadreyn Sandman Slim ja Kill the dead, jotka päätin tilata vastapainona yliluonnollisille rakkausromaaneille, joita naislukijoille on paljon tarjolla.

Yhtenä esimerkkinä tästä genrestä olkoon Meg Cabotin Insatiable, jonka ensin luulin olevan väärällä listalla, koska yhdistin hänet vain Prinsessapäiväkirjoihin, mutta onpa tämä tuottelias kirjailija kirjoittanut siis myös vampyyriromansseja. Dracula-teemalla jatketaan: Koska yhtenä Vampire Novel of the Century -palkintoehdokkaana on myös Kim Newmanin Anno Dracula, sain vihdoin hankittua tämänkin kokoelmiin! (Palkinnon voitti Mathesonin Olen legenda.)

Suomenkielisten tilattavien puolella tilattavana on syksyn uutuudet. Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarja jatkuu kahdella osalla (Vapautettu rakastaja kertoo Vishousin sisaresta Paynesta ja Uudestisyntynyt rakastaja Tohrmentin tarinaa), samoin kuin myös Harrisin Sookie Stackhouse (Veren sitomat ja Suden veri). Jos aikataulu pitää paikkansa, Wardin sarjassa on käännetty sitten kaikki alkukielelläkin olemassa olevat kirjat! Harrisissa on sentään vielä muutama osa jäljellä.

Ernest Clinen Ready player one tulee suomeksi Gummerukselta, olenkin tuota katsellut englanniksi (ja tilasinkin tuolta Locus suosittelee -listalta), minulle yksi syksyn kiinnostavimmista kirjoista. Toinen kiinnostava samalta kustantajalta on myös Gene Wolfen Uuden auringon kirja -sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa on harmittavasti viivästynyt, mutta jotta saisimme hyvän käännöksen, annettakoon sille aikaa. Nyt ensimmäiselle osalle tarjotaan ilmestymispäiväksi elokuuta ja toinen osa tulisi sitten jo lokakuussa. Toivotaan että nämä ajat pitävät, sillä tässä on kyseessä kulttuuriteko, puhutaan sen verran klassisesta fantasiasarjasta. Ja onhan se mukava saada kirjat nopeasti peräkkäin luettavaksi, ettei tarvitse vuosia odotella!

Gummerukselta tulee lisäksi kaksi kotimaista historiallis-fantastista kirjaa: Mike Pohjolan kauhuromaani 1827 – inferno, jossa Turku palaa, sekä Markku Turusen Vaeltaja, ikuiseen elämään ja vaeltamaan kirotun miehen kohtalo. Vakuuttava kokoelma kovin erilaisia kirjoja samalta kustantajalta! Täytyy muistaa myös mainita että Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas on myös siirtynyt Gummerukselta syksyyn, joten kannattaa seurata tämän mielestäni parasta aikuisten spefiä tällä hetkellä julkaisevan kustantamon julkaisulistaa!

Scifi-haaste: J. Pekka Mäkelän Karsta

Fantasiaryhmä päätti vastata Taikakirjainten science fiction -haasteeseen. Ennätin ensimmäiseksi arvostelijaksi 🙂

J. Pekka Mäkelä on yksi Suomi-scifin harvoja edustajia. Tarkoituksenani on ollut lukea kaikki hänen kirjansa, tämän luettuani enää esikoisteos 391 on lukematta. Sehän muuten sopiikin hienosti haasteen aikamatkakohtaan, joten tämän vuoden aikana tulee siis tämäkin puute korjattua!

Karsta on ilmestynyt vuonna 2009. Jotenkin sen lukeminen oli jäänyt ja ehkä hyvä niin, sillä kirjan ksenofoobisuus tuntuu iskevän nyt persujytkyn jälkeisessä Suomessa kovempaa kuin mitä se olisi tehnyt aiemmin. Tieteiskirjallisuus on parhaimmillaan vetäessään paralleeleja todellisuuden ja kuvitelman välille, ja siinä J. Pekka on onnistunut oikein loistavasti.

Karstassa ihmiskunta on käynyt sotaa muita kulttuureita vastaan ja ottanut selkäänsä oikein kunnolla. Sotakorvauksena ihmisten tulee raivata sodan romut pois aurinkokunnasta. Ihmisille on myös asetettu rajoituksia käytettävissä olevasta tekniikasta. Talvisodan jälkeinen Suomikin tulee näin kätevästi mieleen.

Kirjan päähenkilö Tria on androgyyni hahmo, joka ei halua paljastaa sukupuoltaan. Eipä sillä mitään merkitystä olekaan, vaikka niin sukupuoli kuin seksuaalinen suuntautuminenkin merkitsee joillekin enemmän kuin toisille, jopa siinä määrin että Tria herättää paheksuntaa. Myöskin kovin ajankohtainen teema. Itsetuntemus ja itseluottamus – olennaisia asioita kaikille mietittäväksi.

Kirja sijoittuu avaruusalukselle, joka on raivaamassa romuja Jupiterin ympäristöstä. Avaruusaluksella tapahtuu, ihmissuhteet ovat rajoittuneita mukana oleviin henkilöihin, joiden motiivit vaihtelevat. Keitoksessa on mukana suljetun paikan mysteeriä, joten ei tämä pelkkää filosofiointia ole. Ja mitä sieltä avaruudesta lopulta löytyykään?

Jos pidät Suomi-scifiä jonain alempana ja huonompana lajina, suosittelen tutustumaan J. Pekan kirjoihin.

Uutuuksia ja tilattuja, alkuvuosi 2012

Tilattavissa enkuissa ei ole ollut paljoa uutta kiinnostavaa, kaikki kiinnostavat pokkaritkin löytyivät jo kovakantisina. Mielestäni todistaa sitä, että valinta on tehty hyvin, kun ei olla jääty ns. junasta, vaan uutuudet on hankittu silloin kun ne ovat uusia. Aivan uusien listalta löytyi sentään J. R. Wardin suositun Black dagger brotherhoodin 10. osa, Lover reborn. Samalta listalta lähti tilaukseen myös T. C. McCarthyn Exogene, Subterrene war -sarjan toinen osa. Aivan uusia tuttavuuksia olivat Benedict Jackan Fated ja Matt Forbeckin Carpathia, toivottavasti niille löytyy lukijoita. Stephen Kingiltä tulee uusi Musta torni -kirja, The wind through the keyhole, joka sijoittuu neljännen ja viidennen osan väliin. Koska juuri täydensin sarjan Selloon ja Entressen nuortenosastolle, hankin tämän heille.

Suomenkielisiltä listoilta on jonkin verran löytynyt vielä pienten kustantamojen kirjoja. Kauhukirjallisuuden klassikko Sheridan Le Fanun Carmilla (ja muita kertomuksia) on tulossa Savukeitaalta. Toisen kauhun klassikkokirjailijan, H. P. Lovecraftin kootut jatkuu neljännellä osalla, Jalavalta kulttuuriteko. Jalavalta tulee myös tuttuja nimiä, R. A. Salvatoren Ikikesän toinen osa, Margaret Weis sentään hieman yllättää scifikirjallan Kadotettu kuningas (jota tosin pidettiin Star Wars -kloonina, joten en ole kauhean vakuuttunut). Juri Nummelinin Jumalten tuho on kotimainen pulp/scifi trilleri, jota hankin isoimmille kirjastoille, kustantajana Pikku-Idis.

Luetteloitu on seuraavasti: asiakastoive Vampires: the recent undead, jossa on mm. Kelley Armstrongin, Holly Blackin, Tanith Leen, Kim Newmanin, Carrie Vaughnin ja Charlaine Harrisin novellit. Palkintolistoilta napattuja hankintoja ovat Nebula-ehdokkaana olleen M. K. Hobsonin kiinnostavan tuntuiset steampunk-kirjat, Native star ja Hidden goddess. Saatan lukea nämä scifi-haasteeseen 🙂 Toinen Nebula-ehdokkaana ollut N. K. Jemisinin The inheritance trilogy ei tuntunut ihan niin minuun vetoavalta.

Sitten täydensimme sarjoja – Lisa McMannin Wake ja Fade löytyvät nyt, jostain syystä oli aiemmin ollut vain kolmas osa Gone. Samoin Jim Butcherin Dresden files -sarjan pitäisi olla nyt kokonainen, kun saimme osan neljä, Summer Knight.

Ja lisää ulos tehtyjä, suomenkieliset:

  • Beth Revis: Across the universe – matka alkaa
  • Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia
  • Henry Parland: Khimaira
  • Aivopeili: autonomian ajan tieteiskirjallisuutta
  • Rick Riordan: Liekehtivä valtaistuin
  • Terry Pratchett: Posti kulkee
  • Dean Lorey: Hirviöiden sota
  • Ja uusia englanninkielisiä:

  • Margaret Atwood: In other worlds – esseekokoelma
  • Helen Dunmore: Stormswept, Ingo-sarjan osa 5
  • Martha Wells: Cloud roads
  • Tricia Sullivan: Lightborn
  • Tim Powers: Declare
  • Libba Bray: Going bovine
  • Alastair Reynolds: Blue remembered Earth
  • Kalayna Price: Grave witch
  • Kresley Cole: Lothaire
  • R. J. Frith: The Nemesis list
  • Chloe Neill: Hexbound
  • Red velvet and absinthe: paranormal erotic romance
  • Tilattuja, tammikuu 2012

    Suomenkieliset kustantamot tilattiin pitkälti jo viime vuoden puolelta, tämän vuoden puolelle jääneiden pienempien kustantamojen listoilta löytyi vain Teokselta Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Itäranta voitti Teoksen suuren fantasia-scifi-kirjallisuuskilpailun. Kilpailuun osallistui miltei 350 käsikirjoitusta ja tasoa pidettiin hyvänä. Syksyllä on Teokselta tulossa toinenkin kirja kilpailuun osallistuneiden käsikirjoitusten joukosta.

    Englanninkielisiä kirjoja tilataan tällä hetkellä helmi-maaliskuussa ilmestyvistä. Stephen Kingin Dark tower -sarja oli kokonaisuudessaan tarjolla pokkareissa ja täydensin sen meille Selloon ja Teukkaan, joissa oli joitain osia. Toinen vanhempi kirja, joka on edelleen ahkerasti luettuna, on Alastair Reynoldsin Revelation space, josta otin lisäkappaleita.

    Max Brooksin zombietarinat saavat jatkoa kirjassa Closure, limited ja Mark Chadbournin Sword of Albion jatkuu kirjalla The scar-crow men. Ken MacLeodilta tulee Intrusion ja toinen kiintoisa scifi-kirja oli Hiroshi Yamamoton MM9. Koska Japani tuntuu kiinnostavan kovasti ja todennäköisyys että japanilaista scifiä saataisiin suomeksi on häviävän pieni, tilaan englanniksi käännettyjä kirjoja aina kun niitä on tarjolla. Sama koskee tietysti muitakin pienempiä kielialueita.

    Vampyyritarinoita oli taas paljon tarjolla: Tim Powersilta uusi Hide me among the graves ja pitkään loppuunmyytynä ollut The stress of her regard. Christine Feehanin Darkest at dawn pitää sisällään Dark Carpathian -sarjan osat 14 ja 15, osa 14 on novelli. Huomasimme myös että tämä sarja löytyy erittäin puutteellisesti ja laitoimme tilaukseen saatavilla olevat osat. Kaikkia novellikokoelmia ei kuitenkaan ollut saatavilla. Lynsay Sandsin Argeneau vampire -romaanit saavat jatkoa, The accidental vampire on sarjan seitsemäs osa. Tähän sarjaan meille on tullut luettelointia odottamaan muutama puuttuva osa, joten kohta senkin pitäisi löytyä kokonaisuudessaan. Uusin Charlaine Harris & Toni L. P. Kelner -parivaljakon toimittama novellikokoelma on nimeltään Home improvement : Undead edition ja se sisältää mm. uuden Sookie-tarinan. Mukana on myös Patricia Briggs, jonka novelleja meiltä palautteessa toivottiin.

    Viime viikolla saimme vihdoin kaipaamamme ekan osan J. R. Wardin Fallen Angel -sarjaan. Tein ne tänään ulos ja näemmä nopeimmat ovat jo ehtineet varaamaan, vaikken edes vielä ole ehtinyt mainostaa asiaa 😉

    Nyt ulkona näyttää sentään jo talvelta, joten aurinkoista alkutalvea käperrytään viltin alle lukemaan hyvää kirjaa!

    Vuoden 2012 tilauksia, suomi, osa 2

    Ensi vuoden suomenkielisten kirjojen ennakkotilaus jatkuu. Eilen loppui jo tilausaika osasta ensimmäisiä listoja, joista kerroin osassa 1.

    Toisessa satsissa pääsin ohittamaan Atenan, Minervan, Myllylahden, Moreenin, Kirjapajan, Kustannus-Mäkelän ja Sammakon listat. Iloisia hetkiä koettiin erityisesti Liken ja Into-kustannuksen listoja katsellessa.

    Likeltä on keväällä tulossa kolme kirjaa. Steph Swainstonin loistavaan Nelimaa-sarjaan tulee kolmas osa, nimeltään Uusi maailma. Jollet ole jo tutustunut näihin fantasiaa, farkkuja, psykedeliaa ja outoja öttiäisiä sekoittaviin kirjoihin, joissa on yksi parhaista ja ihanimmista päähenkilöistä ikinä, tee itsellesi palvelus ja lainaa lähimmästä kirjastostasi Kuolemattomien kaarti.

    Uutena tuttavuutena Like julkaisee Liz Williamsin rikosetsivä Chen -sarjan ensimmäisen osan, Aavekauppiaan tytär. Williams tulee kesällä 2012 Finnconin kunniavieraaksi, joten tämän kirjailijan tuotantoon on tarkoitus tutustua kevään aikana. Alkukielisiä teoksia on minulla täällä luettelointia odottamassa, ensi viikolla viimeistään teen ne ulos (nyt kun lupasin tämän, se myös tapahtuu). Joten jos kiinnostaa, mainostan ensi viikolla englanninkielisiä vähintään Facebook-päivityksenä!

    Kotimaista genrekirjaillisuutta edustaa J. Pekka Mäkelän Muurahaispuu, joka sijoittuu Helsingin Kontulaan, vuonna 2011. Mäkelän blogin mukaan tämä ei ole scifiä, mutta ehkä maaginen realismi tai reaalifantasia olisi oikeampi genre, jos luokitella halutaan. Nolottaa hieman tunnustaa, mutta minullahan oli vielä Karstakin lukematta, mutta pistinpä sen sitten samantien varaukseen. Pidin paljon Neduista, suosittelen tutustumaan.

    Sergei Lukjanenko (kuva Wikipediasta)

    Into-kustannukselta on tulossa venäläistä fantasiaa, Sergei Lukjanenkon Yöpartio. Itse luin tämän neliosaisen sarjan englanninkielisenä käännöksenä ja tykkäsin varsin paljon. Tosin nimi Yöpartio (engl. Nightwatch, ven. Notšnoi dozor) ei ole mielestäni kauhean onnistunut, partio tuo niin mieleeni partioliikkeen jne. Itse olisin assosioinut jotain vartija-sanasta, tosin Pratchettillahan on jo Yövartiosto, olisiko haluttu välttää mielikuvia siitä. Kiva että uskallusta riittää kääntää muutakin kuin englanninkielisen kielialueen fantasiaa! Kääntäjä on Arto Konttinen, jolta aiemmin löytyy yksi käännetty teos venäläisestä kirjasta, tältä pohjalta päätellen ilmeisesti käännös tulee suoraan venäjänkielisestä alkuteoksesta, joten saatanpa lukea nämä jopa uudelleen. Ja kun Inton katalogissa puhutaan että Lukjanenko kutsutaan Suomeen keväällä, piti heti ryhtyä myös fanittamaan heitä Facebookissa, jos huomaisin sieltä milloin häntä olisi mahdollista nähdä/kuulla livenä.

    Muita uusia nimiä on Schildtsiltä Ransom Riggsin Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, joka on ollut hitti Yhdysvalloissa. WSOYlta tulee Deborah Harknessin Lumottu, joka kuulostaa kovin samantyyppiseltä kuin Kostovan Historiantutkija. Kumpikaan ei taida päästä omalle lukulistalleni… WSOYlta tulee myös kolmas Sapkowski, Haltiain verta. Itse en Sapkowskista pitänyt mutta taidan olla tässä mielipiteessäni aika yksin.

    Muita varsin arvattavia käännöksiä ovat Karistolta Terry Pratchettin Posti kulkee, Kiekkomaailman 29. kirja ja Avaimelta Ursula K. Le Guinin Harhakaupunki. Avaimelta(/BTJ:ltä) on mielestäni kulttuuriteko kääntää nämä viime vuosien Le Guinin teokset (Kahdesti haarautuva puu, Rocannonin maailma ja Maanpakolaisten planeetta), vaikka ne toistaiseksi itseltäni vielä lukematta ovatkin. Kyllä vielä joku päivä taas tartun näihinkin!

    Joten paljon hyvää luettavaa odotettavissa vuonna 2012!

    Suomenkielisiä uutuuksia, viikot 45-49 ja Harlekiini-update

    Lomailu ei sovi työnteon joukkoon 🙂 Meni aikataulut varsin sekaisin kun kehtasin pitää puolentoista viikon loman keskellä marraskuuta. Taidan olla jäljessä niin luetteloinnissa kuin uutuusseurannassakin… Mutta kyllä vähän aurinkoa teki hyvää! Tosin se lämpimästä ilmanalasta saavuttua saatu flunssa ei ollut niin mukavaa 🙁 Vieläkin köhin hieman. Pikkujouluihinkaan ei selvinnyt sen takia!

    Mutta mitähän sitä on tullut sitten edellisen viestin? Aika paljonkin! Tosin nyt kun suomenkielisellä puolella on se kiireisin hetki, ikävä kyllä englanninkielinen joutuu odottamaan. Asiakastoiveet koetetaan kyllä ottaa jonon kärkeen.

    Niin ja jos joku luuli että kirjastotyö on hiljaista ja rauhallista sisätyötä, ajatelkaa uudelleen – näytän valitelleen kiirettä suunnilleen joka viestissä!

    Uusia Harlekiineja kaipaaville lohdutuksena, että emme ole unohtaneet asiaa. Muistaakseni olen maininnutkin siitä, että koska ne eivät tule normaalitoimittajiltamme, niin niiden tarroitus ja muovitus tehdään täällä meillä. Syksyn kiireissä – palkitut, Tervot yms. – tätä lisätyötä ei ehditä tekemään. Lokakuun lopussa saimme ulos Rachel Vincentin Kaappauksen ja Maggie Shaynen Uusi elämä -kirjan. Hyllyssäni odottavat Rhyannon Byrdin Suden arvet ja Suden ylpeys. Uusia Harlekiineja on myös taas ilmestynyt, toivottavasti saamme ne huomenna tilattua.

    Suomenkielistä:

  • Alastair Reynolds: Pääteasema (Come on Helsinki, lisätkää omat kappaleenne niin saadaan jono pois!)
  • R. A. Salvatore: Metsärosvo(Ei näy tässäkään vielä Helsingin niteitä.)
  • Maggie Stiefvater: Ikuisuus (Samoin, Helsinki!)
  • L. J. Smith: Suden hetki (Helsinki ja Vantaa, odotamme…)
  • Kat Falls: Vastavirta (Espoo ainoana tässäkin…)
  • Stephen King: Kuvun alla
  • Pierre Pevel: Varjojen alkemisti
  • A. J. Healy: Tommy Storm ja avaruuden ritarit (Että tuntuu yksinäiseltä…)
  • Sarah Prineas: Löytynyt (Eikä Helsingillä vielä tätäkään.)
  • Clive Barker: Kaikennielevä keskiyö (Haloo niin Helsinki kuin Vantaakin!)
  • Charlaine Harris: Veren perintö (Miten niin musta alkaa tuntua ettei Helsingissä kauheasti panosteta fantasian saamiseen lukijoille?)

    Englanninkielisiä uutuuksia sitten myöhemmin tällä viikolla omassa postauksessaan, koska haluan saada tämän julki ennen kuin Helsinki tekee niteensä tästä tuli niiiin pitkä lista.

  • Vuoden 2012 tilauksia, suomi, osa 1

    Aika lentää! On jo joulukuu ja tilauksia tehdään vuonna 2012 ilmestyvistä kirjoista täyttä häkää. Suomenkielisistä kustantamoista tilaukset ovat parhaillaan auki Tammelle, Otavalle, Basamille ja Gummerukselle.

    Tammelta tulee kolmas osa Guillermo del Toron Vitsaus-trilogiaan – englanniksi se kolmas osa on tuossa hyllyssäni, laitan sen eteenpäin tänään, koska näyttää Vantaa jo tehneen ja siitä on varausjonoa. Toinen Tammen kirja, jota tilasin on Bram Stokerin novelleja. Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia sisältää yhdeksän Stokerin novellia. Otavalta tilattavat menevät kaikki Heidin alueelle, eli sieltä ei aikuisille suunnattua fantasiaa löytynyt.

    Basamilta tulee kaksikin osaa J. R. Wardin suosittuun Mustan tikarin veljeskunta -sarjaan ja lisäksi he aloittavat samalta kirjailijalta toisenkin sarjan, Langennut enkeli (Fallen angels) -trilogian. Fallen Angels -sarja on muuten tilattu meille englanniksi, mutta saimme toimittajalta osat kaksi ja kolme sekä tiedon, että ensimmäinen osa olisi loppuunmyyty. No, ei kun sitten toisella isbn-numerolla tilaukseen! En halua luetteloida noita osia ulos ennen kuin saan sen ensimmäisenkin… Uutena nimenä Basamin listalla oli Erin Morgensternin Yösirkus, esikoisteos, joka on saanut kehuja ja myyty yli 20 kielelle ja elokuvasopimuskin on tehty. Helsingistä löytyy englanniksi ja siinä on varauksiakin, harkitsemme lisäkappaleiden hankintaa Espooseen.

    Gummeruksen listalla on tutusti seuraava Sookie Stackhouse, Pahaa verta Chicagossa. Ehditty jo seitsemänteen osaan! Olen nyt itse ahminut Sookiet englanniksi, paitsi viimeisen osan (olen jonossa) ja olen pitänyt niitä koukuttavan hyvänä viihteenä. Tosin hieman alkavat samanlaiset juonikuviot jo puuduttaa! Ehkä voisin seuraavaksi kokeilla Harper Connelly -kirjoja… Mutta Gummerukselta löytyy muutakin, tosin scifimpää: Iain M. Banksin Pintakuvio ja Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas. Tosin Fraktaaliruhtinaan ilmestyminen siirtyy syksyyn, Hannu Rajaniemi on vasta saanut ensimmäisen luonnoksen valmiiksi. Gummerus ilmeisesti aikoi saada nyt suomennoksen ulos ennen alkuperäistä englanninkielistä, katsotaan kuin käy! Suosittelen sarjan ekaa osaa Kvanttivaras, pidin kovasti ja odotan tätä toista osaa.