Tag Archives: Scifi

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Haasteen ensimmäisen etapiksi eli nuorille suunnatuksi science fiction kirjaksi minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Routasisarukset (kirjoittanut Eija Lappalainen ja Anne Leinonen) tai Nälkäpeli (kirjoittanut Suzanne Collins). Molemmat ovat nuorille suunnattuja dystopioita, joten kun Nälkäpelissä oli varausjonoa päädyin jättämään sen kymmenenteen kategoriaan (dystopia, utopia) luettavaksi, sillä putkiaivoisena ihmisenä ajattelin että kirjat tulee lukea haasteen listaamassa järjestyksessä. Nyt kuitenkin käsittelen molemmat kirjat, koska ehdin jo lukea Nälkäpelinkin.

Routasisarusten Utu ja Marras eivät ole biologisia sisaruksia, sillä kirjan maailmassa ihmiset eivät saa lisääntyä vapaasti mutaatioiden pelossa vaan heidät nuorena steriloidaan. Myöhemmin kun he perustavat perheen he saattavat saada kasvatettavakseen kasvattilapsen, joka on luotu koeputkihedelmöityksellä ja kasvatettu tiinettärien kohdussa.

Sinänsä molempien kirjojen maailman todellisuus siitä, että pieni vähemmistö elää yltäkylläisyydessä riistäen suurta enemmistöä on enemmänkin allegoria nykymaailmasta kuin dystopia minun mielestäni. Routasisaruksissa melkein kaikki kuitenkin elävät siinä todellisuudessa, että heidän oikeutensa lisääntymiseen otetaan pois. Tiinettärillä vihjataan olevan valtaa juuri siksi, että he päättävät kenen sukusoluista lapset tehdään ja kenelle ne annetaan kasvatettaviksi.

Itse koen aika epärealistena ajatuksen siitä, että valtaapitävät synnyttäisivät sarjassa lapsia, joista heti luopuisivat. Tai ainakin silloin heidän pitäisi olla hiukan enemmän henkisesti vinksallaan kuin kirjan tiinettäret. Muuten kirjan maailma on minusta looginen ja mielenkiintoinen jatkumo nykyisyydestä.

Kirjassa käytetään jaksoja, joissa näkökulma vaihtelee Udun ja Marraksen välillä. Taitavalla kirjoittajalla tälläinen voi olla hyvä keino näyttää asioiden eri puolia, mutta tässä minun mielenkiintoni tahtoo lopahtaa kun kuvataan asioita Marraksen näkökulmasta. Hänen hahmonsa ei jaksa kiinnostaa minua tarpeeksi.

Routasisarusten alun teksti miellyttää minua täyteläisyydellään, mutta loppua kohti se muuttuu tempoilevammaksi ja ylimalkaiseksi. Tapahtumat ja tunteet todetaan eikä niitä kuvailla tarpeeksi, ihan kuin aika tai inspiraatio olisivat loppuneet kesken.

Sen sijaan Suzanne Collinsin Nälkäpeli oli tasaisen laadukkaasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Vaikka lopputuloksen melkein arvasikin niin silti teksti koukutti lukemaan kirjan nopeasti loppuun. Erinomainen viihdekirja, mutta en oikeastaan saanut siitä mitään pohdittavaa toisin kuin Routasisaruksista. Routasisaruksen ideat olivat minulle uusia ja mielenkiintoisia, mutta Nälkäpelin idea taas muistutti minusta Battle Royalen ideaa ja siinä se on toteutettu mielestäni enemmän ajatuksia herättävästi.

Nälkäpelin tyylistä huomasi selvästi, että se oli nuortenkirja mutta Routasisarusten suhteen oli pakko googlata että olihan se nuortenkirja. Vaikka siis Nälkäpeli oli minusta kirjoitusteknisesti parempi niin silti enemmän minua kiinnostaa Routasisarusten maailma. Todennäköisesti luen jatko-osat molemmista.

Tammikuun touhotusta osa 2

Ollaan jo helmikuun puolella mutta nämä listat on kuitenkin tehty tammikuussa ^^

Ruotsia löytyi yksi kappale lisää. L.J Smithin Förhäxad joka on sarjaa Night World #3. Enkunkielinen löytyy tuolta.

Enkkua löytyi enää muutama teos jotka päätin valita.

Swift by R.J Anderson. Kirjaa katsotaan siivettömän keijun näkökulmasta. Vaikutti ihan kivalle keijuhötölle 🙂
C.J Busby Cauldron Spells ei oikein löydy kunnolla esittelyä tuossa mutta tarinassa on Merliniä ja King Arthurin aikaa, summer spell school, sekä itkua kun kattilasta tulvii ikävää limaa eikä täydellisiä loitsuja.
The world of the hunger games on kuvitettu opas, kuten monesta muustakin leffasta tehdyt tuollaiset. Tuo linkki on jonkun blogiin joka otiskosta päätellen (ja silmäillen sitä hieman) voi olla monelle Nälkäpeli fanille hyvä osoite muutenkin :] Toivottavasti blogin kirjoittajaa ei tällainen “mainostus” haittaa…

Asiakastoive: Sherrilyn Kenyon Chronicles of Nick 2 & 3. Osaa 1 löytyy henlsingistä kaksi kappaletta muttei Espoosta yhtään. Tämän takia ei olla otettu jatko-osiakaan espooseen. Tätä voisi tosin miettiä onko tarpeellinen hankinta 🙂
Saman tekijän Dark Hunter sarjaa löytyy hyvin sikinsokin eripuolilta HelMet aluetta. Tää on niin iso sarja että sitä on mahdotonta kasata kokonaiseksi mihinkään kirjastoon. Raha tulee vastaan uskoisin. Ei auta muu kuin varailla :/

Me fantsuryhmäläiset otamme osaa Scifi lukuhaasteeseen . Itse mietin miten tuosta oikein selviän kun pitäisi kaikkea muutakin lukea paljon välissä ja ehkä tehdä muutakin 😀 Idea kuitenkin on tosi hyvä ja parhaani yritän 😉

Keri, Arthur: Mercy burns ja Adam, Baker: Outpost

Keri, Arthur: Mercy burns

Mercy Wilson on toimittaja San Fransiscosta. Hän on myös puoliksi ihminen ja puoliksi lohikäärme eli draman. Hänellä on useita kykyjä vaikka hän ei olekaan yhtä vahva kuin lohikäärme on.

Mercy on parhaan ystävänsä Raineyn kanssa etsimässä tämän kadonnutta sisarta, kun heidät tönäistään tieltä. Heidän autonsa syöksyy tieltä ja Rainey kuolee.

Lohikäärmeen tai dramanin kuollessa pitää tämän sielun puolesta rukoilla auringon noustessa tai sielu jää maanpinnalle vaeltelemaan pääsemättä eteenpäin. Mercyllä on vain viisi päivää aikaa löytää Raineyn tappajat ja kostaa Rainey puolesta. Mercy aloittaa murhaajien jahdin ja törmää lohikäärmeeseen, jota kutsutaan nimellä ”muerte” kuolema.

Kirja oli hyvä ja luin sen keskeytyksettä. Kiinnostava uusi hahmo ja mielenkiintoiset hiukan erilaiset kyvyt. Toivottavasti saadaan lisää dramaneista kertovia kirjoja.

Adam, Baker: Outpost

Jane Blanc on pastori kaukaisella öljyn porauslautalla keskellä Pohjoista jäämerta. Arktisen alueen kesä on lopussa ja pian on alkamassa pimeä talvi jolloin vähäinenkin valo katoaa kokonaan ja lämpötila laskee alle -40 asteen.

Pastori Jane ja muut odottavat kotiin pääsyä ennen talvimyrskyjen alkua, mutta katsoessaan uutisia ja he alkavat epäillä kotiinpääsyä. Maailmassa vallitsee kaaos. Jäykyttävissä uutiskuvissa näkyy kuinka vaarallinen pandemia leviää koko maapallon ympäri saaden ihmiset hyökkäämään ja puremaan toisia ihmisiä. Pian radio- ja televisioasemat alkavat hiljentyä ja miehistö porauslautalla voi vain arvailla muun maailman tapahtumia.

Lautalla alkaa vallita kapinahenki ja epätoivo lisääntyy, kun selviää, että pois pääsyä ei ole ja ruokavarat hupenevat hurjaa tahtia. Pian käy myös selväksi, että muuta maailmaa piinannut pandemia on levinnyt myös porauslautalle ja Jane Blanc huomaa olevansa ainut, joka voi tilanteen ratkaista.

Pidin kirjasta aluksi kovasti ja jäinkin heti alkusivuilta koukkuun kirjaan. Pidin päähenkilöstä Jane Blancista, joka ei ollut täydellisen kaunis ja älykäs nainen vaan inhimillinen ihminen. Tapahtumat olivat piinaavia ja luin niskahiukset pystyssä k’det täristen jännityksestä.

Ikävä kyllä loppua kohden juoni lopahti eikä ollut enää niin nautinnollisen luettava. Pieni pettymys siis, mutta silti lukemisen arvoinen kirja.