Tag Archives: romantiikka

Vampyyrierotiikkaa

Sattumalta tai ei, valitsin viime viikolla luetteloitavakseni kolmeen eri sarjaan kuuluvia kirjoja, joista löytyy asiasana vampyyrit eivätkä silti ole kauhua.

Helmet-kirjastoissa oli jo ennestään Christine Feehan’n Dark Carpathian -sarjaa, mutta esimerkiksi ensimmäinen osa Dark prince puuttui. Olen huomannut että tämä sarja on sellainen että lukijat joko inhoavat tai rakastavat sitä. Itse kuulun inhoajiin vaikka täytyy myöntää etten ole edes lukenut yhtään kirjoista. Pelkästään se että kirjojen takakannessa kerrotaan että sankarin sielu edustaa pimeyttä, ja että vain sankarittaren sielun hyvyys voi estää tämän lopullista turmeltumista, saa minulta karvat pystyyn (joita minulla tälläisen karvaisena feministinä löytyy paljon). Viimeinen niitti oli kun luin että eräässä sarjan kirjassa sankari raiskaa sankarittaren niin kovakouraisesti että luitakin murtuu ja kun nainen palaa tajuihinsa hän ei ole raivoissaan vaan huolestunut siitä että miten kovasti syyllisyys nyt miestä painaakaan.

Jos edellisessä sarjassa meininki vaikuttaa olevan aika sadistista niin Lynsay Sandsin Argeneau-sarjassa kaikki on toisin. Sankarit (ainakin kaikissa lukemissani osissa) ovat täydellisiä herrasmiehiä ja seksi on hellää. Useimmiten sankaritar on nykyaikainen menestyvä uranainen, jolla ei ole ollut aikaa eikä halua deittailuun. Vampyyrisankari kuitenkin vie jalat alta ja herättää naisen seksuaalisuuden. Kirjan juoni on yleensä aika olemattoman ongelman ratkaisua, joka kehystää varsinaista tuotetta: vaalenpunaisia romanttisia kohtauksia ja purppuraista erotiikkaa. Ihan luettavaa viihdettä mutta jotenkin minulle ei jää näistä kirjoista mitään käteen. Kaipaisin vähän enemmän särmää sekä juoneen että henkilöhahmoihin. Mutta nämä taitavat olla sellaisia lohturuuan korvikkeita. Jos stressaa ja arki masentaa niin näiden kirjojen hattarankeveän täydellinen romanssi tyydyttää kalorittomasti. Tätäkin sarjaa oli jo useampi osa olemassa ja nyt siis tuli muutama osa lisää. Oma suosikkini on Vampire interrupted varmaankin siksi koska siinä molemmat päähenkilöt ovat vampyyrejä.

Karen Chance’n Cassie Palmer -kirjoissa rakastelukohtaukset ovat harvassa (ja vievät juonta eteenpäin) mutta toimintaa on sitäkin enemmän. Vampyyritkään eivät ole verestä pidättäytyviä, kilttejä eivätkä kimalla, tosin ei kirjoissa kukaan muukaan hyvyydellään pääse paistattelemaan. Kyyninen Cassiekin keskittyy enimmäkseen pysyttelemään hengissä ja eihän se ole hänen vikansa, jos maailma siinä samalla sattuu pelastumaan. Näihin kirjoihin olen jo aivan koukuttunut enkä malta odottaa seuraavaa osaa. Ensimmäisen osa tässä sarjassa on Touch the dark.

Tässä voisin mainita siitä huolimatta ettei Kalayana Price’n Alex Craft -sarjan kirjoissa ole vampyyreitä, niin Radmercerin aikaisemmin blogissa esittelemään Grave witchin jatko-osa Grave dance tuli nyt myös luetteloitua. Ensimmäinen osa ei täysin kolahtanut minuun mutta tämä osa sitäkin enemmän.

Haaleaa maitoa

Luin jonkin aikaa sitten ja luetteloin juuri Mary Robinette Kowal’in Shades of milk and honey. Kirja on kuin Jane Austen pastissi magialla höystettynä. Valitettavasti kirjasta kuitenkin puuttuu Austen’in terävä huumori ja yhteiskunnallinen kritiikki.

Mutta jos pitää Jane Austen’in kirjojen romanttisesta puolesta eikä kaipaa suurta draamaa niin kirja on ihan suloinen rakkaustarina. Parasta siinä oli omaperäinen idea magian käytöstä taiteen luomisessa eli loitsimienen on teoksessa samanlainen taito kuin maalaaminen tai instrumentin soittaminen. Jos teoksessa olisi ollut vähän enemmän särmää olisin pitänyt siitä, nyt sen lukeminen oli kuin olisi juonut haaleaa maitoa.

Ellen Kushner

Priviledge of the the SwordFinnconin kunniavieraana jokunen vuosi sitten piipahtaneelta Ellen Kushnerilta löytyy HelMetistä kolme teosta.

Oman kokonaisuutensa muodostavat jonkinlaiseen kaksintaistelevien kavaljeerien aikakauteen sijoittuvat kolme fantasiaromaania Swordspoint, The Fall of the Kings ja The Priviledge of the Sword. Ensimmäisessä osassa tutustutaan Aleciin ja Richard St Vieriin – syrjäytyneeseen opiskelijaan ja palkkakaksintaistelijaan sekä joukkoon pysyviä sivuhahmoja. Viimeisessä kirjassa pääosassa on seuraava sukupolvi. Ennenkuulumattomasti etuoikeus puolustaa miehen kunniaa miekan kautta annetaan nuorelle naiselle. HelMetistä puuttuva keskimmäinen osakin olisi ollut varmaan mielenkiintoista lukea, mutta puute ei toisaalta paljoa haitannut – luin olemassaolevat osat jopa väärässä järjestyksessä.

On vaikeaa saada aivan kielen päälle, miksi suosittelisin näitä kirjoja. Päähenkilöt ovat karikatyyrejä, juoni köykäinen ja dialogi melodramaattista. Fantasiaelementit puuttuvat täysin, ellei sellaiseksi lasketa kirjailijan omiin tarpeisiinsa luomaa miljöötä. Kirjat toimivatkin parhaiten rauhassa ja rehellisesti yliampuvana viihteenä. Jos vielä pitää poikarakkaudesta lukemisesta, suosittelen Swordspointia.

Thomas the Rhymer/Thomas Riiminiekka on eri maata. Se kertoo oman versionsa haltiamaahan siepatun lapsen tarinasta. Kushner on kerännyt kirjoillaan runsaasti palkintoehdokkuuksia ja Priviledge of the Sword on voittanutkin Locuksen, mutta Riiminiekka räjäytti potin voittamalla sekä World Fantasy Awardin että  Mythopoeic Awardin. Miksi siis en ole itsekään vielä lukenut sitä? Toivottavasti nyt ymmärrän korjata virheeni.