Tag Archives: Lasten/nuorten fantasia

Kukkahattuilemassa kirjamaassa

Oon pidempään miettiny tämän julkaisua, lähinnä siksi, etten oikeasti tiedä haluaisinko edes keskustella koko asiasta 😀 Asia kuitenkin mietityttää lähes joka päivä ja päädyin kirjoittamaan ajatukseni kilometripostaukseksi.
Huomaan tämän myös näyttävän enemmän #suojelkaalapsiapahaltamaailmata ajatukselta, vaikka lähinnä ideani on puolustaa nuorten “omaa” kirjallisuutta ja koittaa nostaa sitä enemmän heille.

Kellutuksen* alkamisen myötä olen jatkuvasti törmännyt lastenosastolla seikkaileviin nuorten kirjoihin, varsinkin fantasia ja scifi sellaisiin.
Tämä johtuu pitkälti siitä, että pienissä kirjastoissa ei ole ollut ollenkaan nuortenosastoa erikseen, niin kuin Helsingissäkään ei ole. Ja jälkikäteen ei ole panostettu näiden genrejen “siivoamiseen”.
Itse pidän erillisestä nuortenkirjallisuuden osastosta, vaikka se onkin ehkä vaikea rajata jossain määrin. Olisin teininä ollessani ollut hyvin iloinen sellaisesta suuntaviivasta lähikirjastossani. Oli vaikea löytää luettavaa Neiti etsivien ja heppakirjojen täyttämästä lastenalueesta, kuin myös paksujen tiiliskivien ja tylsäkantisten kirjojen täyttämältä aikuistenosastolta.
Tuntuu, että viime vuosina on tullut enemmän ja enemmän nimenomaan nuorille aikuisille (13-18 vuotiaille) suunnattua kirjallisuutta. Päähenkilöt voivat olla n. 15 vuotiaita, elää nuorison salattua elämää siinä maailmassa johon kirjailija on heidät luonut.
Fantasiamaailmassa ja varsinkin dystopisessa maailmassa elämää ei ole kuvattu kovinkaan ruusuiseksi. Onko ok, että lapsi lukee kirjallisuutta, missä vedetään pölyä nenään helpottamaan tuskaa, revitään aarnikotkan voimin varkaiden pää irti, surmataan vallanpitäjä tai raiskataan joku, tämä kaikki tietysti värikkäästi kuvaillen.
Minulle on tullut olo, että nimenomaan fantasiamaailmosta ei olla niin tarkkoja, viitataan kintaalla “se on vain fantasiaa jossain toisessa ulottuvuudessa”. Sielläkin on hahmoja joihin kiintyy kovin ja eläytyy siihen tarinaan, eikä keijujen olemassa olo tee tapahtumista mitenkään vähemmän todellisia mielikuvituksessa.
Uutisia lukiessa tuntuu usein, että me jo eletään dystopiaa, ei ainakaan kovin kaukana olla siitä.

Kirjaston tehtävä ei ole sensuroida, mutta onko kirjaston tehtävä yrittää ohjata mitä ihmiset lukevat? Mitä kirjavinkkauksiin tulee ainakin ala-asteelle niin on. Harvoin siellä vedetään kovin murhapitosta settiä.
Onko kukkahattutätimäistä siirtää nuorten kirjat oitis nuoriin vai pitäisikö antaa lapsillekin mahdollisuus niihin.
Fantasian ja scifin osuus lasten ja nuortenkirjallisuudessa jatkaa kasvuaan ja normiromaanit Pasilan (kuvitteellisesta) arjesta saavat rinnalleen uudet universumit kilpailemaan tittelistä “kumpi onkaan normaalimpaa”.

Huomasin ekan kerran alkavani kukkahattuilemaan kun ajattelin napata jotain hauskaa ja helppoa lasten fantasiaa. Käsiini tarttui karvakantinen (tosin kirjastossa muovitettu) Debi Gliorin Magiaa mafian tahtiin. Tyyli on hyvin humoristinen, joskin britti tyyliin mustaa ja vekkulimaista, osittain hieman raakaa.
Toisen kerran tartuin kirjaan, joka oli Torill Thorstad Haugerin Korppityttö. Kirjassa käsitellään melko julmaa viikinkiaikaa, pakkoavioliittoa ja pääosassa on hyljeksitty muotopuoli nuori neito. Aihealueet voisivat olla hieman vinksahtaneesta Tuhkimosta, mutta kirjan kieli sai minut kuitenkin hieman karsastamaan ja miettimään ettei tämä ehkä ollutkaan lapsille suunnattu.

Mikä kuitenkin sitten oikeuttaa Harry Potterit ja Taru sormusten herrasta olemaan myös lasten puolella? Jos minulta asiakas kysyy Pottereista ”voiko tätä sarjaa lukea 7 vuotiaalle iltasaduksi”, vastaan yleensä, että ”melko vapaasti 4 kirjaan asti, neljännessä alkaa jo ihmisiä kuolemaan ja tunnelma olemaan synkähkö.” Teenkö siinä väärin? Sensuroinko lapsilta mahdollisuuden imeytyä Potterismiin jo varhain?
TSH:n kieli taas on melko haastava ja harva lapsi sitä taitaa itsekseen lukea. Eikä sekään sisällöltään ole sitä kevyintä kamaa…
Jotenkin nämä kuitenkin lasketaan sadunomaisiksi ja siksi lapsille sopiviksi?
Jos rajoitamme ns. vanhemmille suunnattua väkivaltaa ja seksiä sisältävää lapsilta, miksi Grimmin sadut saavat edelleen olla ”the thing” lasten sadunkerronnassa? Koska ne ovat opettavaisia, klassikkoita ja ”aarteita joita minullekin luettiin pienenä”?

Jokaisen maan päällä tallaavan otuksen elämänkaareen kuuluu tragedioita ja kuolemaa, enkä sitä halua lapsilta kieltää, se ei ole tämän kirjoitelman pointti.
Kuvamateriaali tarjoaa suoraa tykitystä vaikeista aiheista ja siksi se aina ikärajoitetaan ja siitä ollaan tarkkoja.  Suurimmalla osalla on kuitenkin myös mielikuvitusta ja jollei ole ketään kelle purkaa niitä ajatuksia joita esimerkiksi lause “…ja katsoin avuttomana kuinka kuningattaren pää vieri lattialle verta valuen.” herättää, voi ne jäädä kalvamaan.

Aikuisen ja lapsen raja on selvä. Onko lapsen ja nuoren tai nuoren ja aikuisen? Pitäisikö sen olla? Vai onko nuoret aikuiset aina ns. väliinputoajia, jotka eivät ihan tiedä onko kirja lasten puolella (jonne on noloa mennä), vai onko sitä aikuisissa (jonka tarjontaan on helppo hukkua).
Nuoriso lukee edelleen vähän, vaikuttaako tähän se, että heille ei ole “osoitettu” omia kirjoja vaan annetaan kuva, että “nää nyt voidaan ottaa lapsista pois, ni saadaan nuorilleki jotain”.
On paljon nuorten kirjallisuutta normaalin kaunokirjallisuuden puolella. Suurin osa ilmestynyt jo silloin kun itse olin nuori (ja edelleen toki hyviä). Uusia kuitenkin tulee ja eritoten fantasian puolella. Kallion huumearjesta kertovat kirjat ollaan hyvin helposti erottamassa nuorille aikuisille, mutta fantasia taitaa edelleen olla lajina sellaista joka lasketaan lapsille saduiksi tai sitten aikuisille miekkaa ja magiaa.
Lapset (10<) löytävät nuorten puolelle, mutta nuoret harvoin eksyvät lasten puolelle.

Olenko ihan yksin ja sekava ajatusteni kanssa?

*Kellutus = kirja jää siihen kirjastoon johon sen palauttaa, esim. Nöykkiön kirja jää Sellon hyllyyn eikä matkaa enää kotiinsa.

Hirviön kutsu

Helmet-lukuhaasteen toiseen kohtaan kirjablogin suosittelema kirja valitsin Espoon kaupunginkirjaston toisen kirjablogin Kaminan suosituksen Patrick Nessin kirjoittaman Hirviön kutsun.

Loistava mutta hiukan hämmentävä kirja. Se näyttää mielestäni lastenkirjalta ja teknisesti on kirjoitettukin niin, mutta en osaa ajatella sitä lastenkirjana. Se onkin osassa kirjastoissa sijoitettu nuortenosastolle, joka on mielestäni parempi. Vaikka päähenkilö on 13-vuotias, on se rankka kuvaus äidin lähestyvän kuoleman aiheuttamasta ahdistuksesta. Kirja on genretetty kauhukirjallisuudeksi, mutta sekin tuntuu minusta vähän oudolta, tosin olen kyllä nähnyt joitain aasialaisia kauhuelokuvia, joissa pelottelun taakse kuitenkin kätkeytyy syvempiä ajatuksia, joten voi tämän kait niinkin lukea. Fantasiakin on ehkä myös väärä osoite sillä maagista realismiahan tämä on kelttiläisellä mytologialla. Tässä kirjassa sivutaan myös sitä miksi ihmiset tekevät pahoja tekoja, jonka pohdintaa haasteen edelliseen kirjaan kaipasin.

Kirjasta on tehty myös kehuttu elokuva, mutta kirja oli ihan tarpeeksi ahdistava ja itkettävä, joten ehkä jätän sen väliin. Mutta siitä huolimatta olen iloinen että luin tämän kirjan, sillä paljon ajatuksia jäi aivoihin kihisemään.

Tämä kirja käy myös haasteen kohtiin 20. kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö sekä 22. kuvitettu kirja.

Asgardialaista fantasiaa

lost sunJotenkin kummasti on ollut viikinkien mytologia mielessä (miten niin olen katsonut supersankarielokuvia liikaa?) ja siksi varmaan on osunut silmään kuinka paljon onkaan tarjolla niihin pohjautuvaa fantasiaa. Esittelen nyt pari kirjasarjaa, jotka molemmat kuvaavat todellisuutta, jossa kristinuskon maailmanvalloituksen sijasta on usko aasoihin ja vaaneihin levittäytynyt maailmalle.

Alunperin suhtauduin hyvin epäluuloisesti Tessa Grattonin The United States of Asgard-sarjaan. Sen ensimmäisen osan The lost sun-kirjan kannessa lukee: Finding his fate would could mean losing her forever, joka siis on aika yöks-mainoslause minun mielestäni. Jotenkin minua kuitenkin kutkutti ajatus siitä että USA onkin United States of Asgard eikä United States of America, sekä berserk-soturin ja ennustajattaren roadtripistä. Aluksi kirja tuntui vähän teinisiirapilta, mutta onneksi kun toiminta alkoi niin siirappi katosi. Eikä sarjan toisessa osassa The strange maid, jossa ole siirapista tietoakaan siinä kun Lokin seuraajat astuvat kuvaan mukaan. Tosin se on minulla vielä kesken, joten loppupuolesta ei ole takeita.

sleeping army
Toinen sarja on vähän nuoremmille tarkoitettu huumoristinen Francesca Simonin The sleeping army-sarja, josta on ilmestynyt kaksi osaa: The sleeping army ja The lost gods. Odotin pitäväni näistä kirjoista enemmän kuin pidin, ne ovat kyllä hyvin kirjoitettu, mutta seikkailillisuus kärsii realistisuudesta, joka on jo melkein inhorealistista, mukana haju tai siis oikeammin löyhkä. Eli näitä voi suositella realistisesta fantasiasta pitäville, itse haluan vähän enemmän seikkailua ja magiaa.

Maleficent

maleficentMaleficentin traileri sai minut aikoinaan aivan täpinöihin, no oikeastaan jo se että kuulin Angelina Jolien esittävän häntä sai minut hihkumaan. Suoraan sanottuna en odottanut elokuvalta muuten kovinkaan paljoa. Ajattelin että se olisi hyvin tavanomainen Hollywood-tuotanto, joka on visuaalisesti komea, mutta juoni ja muu sisältö on hyvin ohutta.

Onneksi olin väärässä ja elokuvassa oli rohkeasti menty omille teilleen. Kaikki ei ehkä toiminut ihan kuten oli tarkoitettu, mutta elokuva oli mielenkiintoisen erillainen. Vaikka kohderyhmä olikin varmaankin nuoret enemmän kuin lapset, oli tietty sadunomaisuus säilytetty ja vaikka tunteekin alkuperäiset sadut Perraultin version että Grimmin veljesten sekä Disney-elokuvan niiden perusteella ei elokuvan juonta arvannut etukäteen. Elokuva ei antanut helppoja vastauksia siihen että mikä sen sanoma oli vaan jäin sitä miettimään, enkä ole varma olenko sitä oivaltanutkaan. Haluan katsoa sen uudestaan.

Ennakkoon olin lukenut ihmisten kommenteja, että siinä olisi lesbomaisia viboja. Sekä keskustelua siitä, onko eräs kohtaus siinä raiskaus ja onko se sopiva lastenelokuvaan. En tosin ole itse sitä mieltä, että se on ihan lastenelokuva.

Minusta elokuvassa ei ollut mitään lesbistä, sillä jos ajattelee, että Maleficentin ja Auroran välillä olisi jotain, niin se olisi kyllä pedofiliaa. Hehän voisivat olla äiti ja tytär, jollei Stefan olisi ollut vallanhimoinen. Maleficent oli minusta hellyyttävän äidillinen kuorensa alla. Angelinan ja hänen oikean tyttärensä Vivienne Jolie-Pittin välinen kohtaus oli aivan mahtavan ihana.

Koin myös että Stefanin petoksen tulkitseminen raiskaukseksi on ylitulkitsemista, en usko että sitä on tarkoitettu raiskauksen allegoriaksi. Tosin kaikki tämä on tietenkin katsojan silmässä miten sen näkee. Ja fanficcejä löytyy varmasti joka lähtöön.

Pitkän talven tarina

talviPitkän talven tarina on Karakallion koulun kahdeksasluokkalaisten kirjoittama scifi-kirja. Kirjaa kirjoitettiin äidinkielen tunneilla ja kuvaamataidossa tehtiin siihen kuvitus. Absurdian kustannustoimittaja Arja Hakulinen oli koululla vieraillessaan luvannut, että jos oppilaiden kirjoittama tarina olisi tarpeeksi laadukas, he julkaisisivat sen. Pitkän talven tarina aloittaa sarjan Koululaiset kirjoittavat koululaisille. Sarjan seuraava kirja tulee olemaan avaruusnovellikokoelma.

Pitkän talven tarina sijoittuu 2200-luvulle, jolloin jääkausi on tehnyt nykyisestä elämäntavastamme mahdotonta. Sähköä ei ole käytössä, rosvojoukot ryöstelevät ja orjuuttavat. Kirjan päähenkilöt perustavatkin uuden yhteisön järven rannalle, jossa eletään metsästyksellä, keräilyllä ja maanviljelyllä. Kylän lait antavat toivoa utopisen yhteiskunnan syntymisestä : Ruoka jaetaan, kunnioita vanhempia, kaikkien on tehtävä töitä ja älä varasta kyläläisiltä. Pulaan joutuneet kylän ulkopuolelta otetaan myös ystävällisesti vastaan, mikäli he ovat valmiita noudattamaan näitä sääntöjä – rosvojoukoista taas halutaan eroon.

Yhdeksän oppilaan yhteistuotos on yllättävän johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus. Tarinassa on useita suuria teemoja, kuten toisten ihmisten huomioonottaminen ja demokratian nousu anarkiasta. Niiden rinnalla pienet yksityiskohdat, jotka haittasivat minulle lukemisen sujuvuutta, kuten slangisanat ja pienet epäjohdonmukaisuudet (järvi vaihtui mereksi) jäivät mitättömiksi yksityiskohdiksi, joihin ei kannata takertua liikaa. Tämä teos suorastaan palautti uskoani nuorisoon: nuoret eivät ole kaikki materialistisia kuluttajia, vaan ajattelevat laajemmalti yhteistä hyvää kuin mitä olin osannut kuvitellakaan.

Länsiväylä julkaisi kirjasta jutun 11.1.2014.

Espoon Fantasia sai kirjasta arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitämme Absurdiaa ja Arja Hakulista kirjasta ja opettaja Minna Uusi-Rauvaa ja hänen oppilaitaan tarinasta! Pitkän talven tarina on pian lainattavissa myös kirjastosta.

Tilattuja

Halusin nostaa muutaman tilatun kirjan tännekkin. Paljon on nyt valittavana, joten postaus niistä myöhemmin 🙂

Kit Grindstaffin The flame in the mist vangitsee punapäisellä sankarittarella ja telepaattisilla rotilla tummansävyisessä fantasiaromaanissa.

Cat Patrick – Originals sykkii scifiä ja kloonattuja ihmisiä.

Rick Yancey – Fifth wave kertoo tytöstä joka haluaa pelastaa veljensä runnellussa maailmassa. Kirjaa on jonkun verran hypetetty jo ennalta, joten katotaan miten käy ^^

Ja itseäni eniten kiinnostaa Valkyrie joka on Kate O’hearnin käsialaa. Nuori Valkyrie joka kamppailee kohtalonsa kanssa. Hitti vai huti….selviää kesän aikana 😉

Lohareita ja prinssejä

Tuli taas rohmuttua muutama enkunkielinen kirja listoilta 😀

peculiar

Otin Rachel Hartmanin Seraphina kirjan joka löytyy myös Locuksen listalta. Tätä saadaan odottaa kuitenkin vielä joulukuuhun asti ilmestyväksi.

Rakkautta, prinssejä ja sammakoita! Enchanted on nuorille suunnattu prinsessasatu 🙂

Stefan Bachmannin Peculiar sai minut puolelleen jo pelkällä kansikuvalla

Eoin Colferilta tulee Warp 1 niminen opus. Tai se oli listoilla Warp 1. Goodreads antaa kuitenkin samaisen kirjan nimeksi The Reluctant Assassin

Valittuja ja tilattuja!

Vastaan on tullut muutama valittavakin kirja ja tällä hetkellä on käyty läpi Locuksen listaa, mitä sieltä otettaisiin 🙂

The claws of evil Andrew Beasleyltä sopii steampunk henkisille Lontoo pojille.
The infernal devices sarja saa jatkoa Clockwork Princessin muodossa.
Claudia Graylta tulee Spellcaster niminen teos, joka aloittaa samannimisen sarjan.
Cats of Tanglewood forest, joka oli minulle kissarakkaana ehkä itsekäskin hankinta, mutta vaikutti myös kivalta lasten fantasialta :]
Mind Games on Kiersten Whiten uusi sarjan avaus.
Lauren Oliverin Delirium sarja saadaan päätökseen Requiemin tahtiin!

Mun lukulistalle lähtee ainakin tuo kisukirja, Mind games ja tietysti Requiem 🙂 (en ole tukkimassa varausjonoa, vaan ostin oman kappaleeni 😉 )

Uusi vuosi, uudet kirjat!

Joululomien jälkeen on hyvä rikkoa tämä ns. blogihiljaisuus kertomalla vaikka mitä uusia tilattavia on tullut minulle vastaan. Aika vähän tähän mennessä tosin… Meillä on siis uusi valintaohjelmasäädös, joka mahdollistaa hienosti myös sen, että kirjasta voi tehdä varauksen kun se on johonkin kirjastoon jo tilattu! Eli kun meiltä lähtee tilaus eteenpäin niin te näette sen jo helmetissä esimerkiksi tällä tavalla: HelMet ja voitte tiputtaa varauksenne jonoon 🙂

Ally Condien Perillä tulee suomeksi toukokuun kieppeillä ja se oli jo valittavana.

Myöskin Sari Petloniemen Haltijan poika on tulossa huhtikuussa. Haltijan poika on jatkoa Kuulen kutsun metsänpeittoon.

Michelle Harrisonin Keijusarja saa jatkoa osalla 3, 13 salaisuutta joka myös pukkaa ulos huhtikuussa.

Jos Elina Rouhiaisen Kesytön kirja oli mieleesi, niin kannattaa tehdä varaus toisesta osasta jo nyt. Uhanalainen hiipii sopivasti kesäksi.

Tietysti kannattaa varautua odottamaan varauksiaan. Kirjojahan ei ole vielä julkaistu niin se lisää jo muutaman kuukauden odotusaikaan. Myöskin toimittajalta meille kulkeminen ja kirjojen valmiiksi saanti kestää hieman, joten kärsivälisyys tässä on hyve 🙂

Jokaisella on varmasti kirjoja joita odottaa tänä vuonna ilmestyvän kuin kuuta nousevaa. Omani ylitse muiden on tietysti Lauren Oliverin Delirium trilogian päätösosa Requiem. Onneksi maaliskuu koittaa jo pian! Mikä on sinun himoittusi? Tai elokuvia, odotatko jotain elokuvaa kuin kuuta nousevaa? Kirjoihin perustuvaa nuorisolle olisi ainakin tämän vuoden puolella tulossa Mortal Instruments: City of bones ja heti vuoden alussa Beautiful creatures.
Itse odotan enemmän kirjoja, mutta koska joulupukki minulle kiikutti leffalippuja, niin pitäähän ne käyttää 😉

Asiakastoiveita on  tullut muutama. Pari jouduimme hylkäämään ihan siitä syystä ettemme voi hankkia yhtäkkiä 15 osaisia sarjoja 🙁
On toivottu myös Tolkienin haltiakielen matskua. Kirjoja Quenya ja Sindarin kielestä ja muistakin Tolkienin kielistä löytyy maailmalta, mutta saatavuus on hieman heikko…meillä kun kirjastona on omat rajoituksemme mitä tilauksiin tulee.
Kollegani tiputti samaan soppaan ideansa kuinka hienoa olisi, jos voisimme tarjota kirjastopalveluja haltia ja Klingonin kielellä 😀 Olisihan se hienoa…kun osaisi…

Scifihaaste: Everworld

Everworld putosi mulla kohtaan 9. Aikamatkustus / Vaihtoehtohistoria / Rinnakkaisuniversumi.

Oon lukenu K.A Applegaten Everworld sarjaa pitkin matkaa aina välillä. Aloitin jo nuorena sarjan ja se oli aina sellainen “täytelukeminen”. Jollei ollut mitään ns. kunnon luettavaa niin tartuin näihin kirjoihin pitkin hampain ja luin ne. Kirjoja on yhteensä ilmestynyt 12 ja kaikki on suomennettu.

Everworld kertoo rinnakkaisuniversumista johon jumalat muuttivat ja veivät mukanaan satuolennot sekä muutamia ihmisiä palvelemaan heitä. Everworldin ja normaalin maan välillä oli aikoinaan portti auki koko ajan, mutta se sulkeutui. Everworldiin on pesiytynyt myös Ka Anor niminen heppu joka popsii jumalia ruoakseen. Loki haluaa avata portin taas maailmojen välille, jotta jumalat voisivat muuttaa takaisin maapallolle ja Ka Anor saisi jäädä yksinään hallitsemaan Everworldia.
Senna on yksi maapallolla asuva tyttö, joka on noita ja hänen avullaan portti maailmojen välillä saataisiin auki. Loki onnistuukin nappaamaan Sennan, mutta perässä viilettää portin läpi 4 muutakin nuorta. Christopher, April, Jalil ja David. Senna ja April ovat siskopuolia ja Senna on seukannut sekä Davidin että Christopherin kanssa. Hänellä on myös kyky hallita miehiä koskettamalla heitä.
Aina kun nuoret nukahtavat Everworldissa, he ovat taas henkisesti oikeassa maailmassa. “Ruumiit” kuitenkin tekevät jokapäiväisiä askareita ja käyttäytyvät normaalisti. Kun nuoret “palaavat ruumiiseensa” he eivät oikeasti kuitenkaan muista mitään. Everworldissa hereillä ollessaan heillä ei ole mitään hajua mitä oikeassa maailmassa tapahtuu.

Kirjat olivat tosiaan minulle täytelukemista, mutta aina kun sain tartuttua kirjaan, en enää halunnutkaan laskea sitä. Olen myös sortunut seilaamaan antikvariaateissa ja metsästämään itselleni näitä. Kirjoissa on paljon outouksia ja ällötyksiä, koukuttavaa jossain määrin 🙂 Kirjasarja on mielestäni ihan hyvä ja sopii täytelukemiseksi erittäin hyvin ohuiden kirjojen ansiosta. Kirjoissa tapahtuu melko paljon ja tuttuja jumalia ja satuhahmoja ja velhoja tulee vastaan tasaiseen tahtiin.