Tag Archives: kasvukertomukset

Scifi-haaste: Marissa Meyer: Cinder

Marissa Meyerin Cinder aloittaa The lunar chronicles -sarjan. Jippona on, että jokainen kirja pohjaa tunnettuun satuun. Cinderin taustalla on Tuhkimo. Seuraavat kirjat, joiden on tarkoitus ilmestyä vuoden välein, ovat Scarlett (Punahilkka), Cress (Tähkäpää) ja Winter (Lumikki). Idea on mielestäni erittäin kiinnostava, vaikka näitä satujen uudelleenkirjoituksiahan on satoja.

Tässä versiossa Tuhkimomme on kyborgi, joka asuu tulevaisuuden Pekingissä, noin 100 vuotta neljännen maailmansodan jälkeen. Hän ei tiedä vanhemmistaan, kasvatti-isä on kuollut ja äitipuoli pitää häntä taakkana, vaikka Cinderin mekaanikon taidot ovat talouden ainoa tulonlähde. Cinderillä on tietysti myös kaksi sisarpuolta, jotka pääsevät tanssiaisiin – äitipuoli luonnollisesti kieltää Cinderiä menemästä häpeään vedoten – kyborgien asema yhteiskunnassa on alempi kuin ihmisten. Monet sadun tutuista kohdista saavat uuden vastineen tässä hilpeässä uudelleen kerronnassa.

Tarinan juonen arvasi jo jossain ihan alkupuolella kirjaa, mutta ei se menoa haitannut. Sujuvaa tarinaa lukee mielellään, ja juuri tuttujen ainesten bongailu tekee lukemisesta mielekästä ja hauskaa, kun etukäteen jo miettii, mitenhän se-ja-se-elementti tässä tarinassa esiintyy.

En pidä tätä minään ihmeellisenä merkkiteoksena, mutta todennäköisesti tulen lukemaan myös jatko-osat. Viihdyttävää ja hauskaa kerrontaa.

Muutamia uusia englanninkielisiä nuortenkirjoja

Kim Harrison’in Something deadly this way comes on kolmas osa Madison Avery -sarjassa, muuten kirjan vauhdikas tyyli olisi houkutellut minua lukemaan. No ehkä tilaan ekan osan joku päivä.

Mia James’in Ravenwood mysteries -sarja vaikuttaa brittiläiseltä vastineelta amerikkalaiselle Twilight-sarjalle. Ensimmäinen osa on By midnight ja toinen Darkness falls.

Sarah Diemer’in The dark wife vaikutti sen verran kiehtovalta kirjalta että luin sen ja englanninkielinen arvioni siitä löytyy täältä. Kirja on nuorille suunnattu lesbolainen rakkausromaani joka on myös feministinen mukaelma Persofone-myytista.

Robin Hobb

Esittelen teille erään lempikirjailijoistani, Robin Hobbin. Hänen tarinansa ovat vahvan henkilövetoisia, mutta taustalla ovat aina myös kunnianhimoiset – ja fantasiantäyteiset – juonet.

Kerron hieman ikiaikaisten maailmaan sijoittuvista kirjoista eli Salamurhaajan taru -trilogiasta (The Farseer), Lordi Kultainen -trilogiasta (The Tawny Man), The Liveship Traders -trilogiasta ja kahdesta The Rain Wild Chronicles -kirjasta.

Salamurhaaja- ja Lordi Kultainen -sarjojen kuusi kirjaa käsittävät hengästyttävästi päähenkilönsä koko elämän. Pituutta saagalle tulee monta tuhatta sivua, mutta sivut kääntyvät kuin itsestään. FitzUljas on aviottomana syntynyt poika, jonka olemassaolo saattaa hänen isänsä, kruununprinssin häpeään. Kuningasperheellä ei ole varaa tuhlata yhtäkään jäsentään, joten FitzUljaskin kutsutaan hoviin. En varmaankaan pilaa yllätystä jos kerron, että hänestä koulitaan kuninkaan salamurhaaja. Ensimmäisessä kolmessa kirjassa kerrotaan FitzUljaan lapsuudesta ja nuoruudesta, ja toinen trilogia sijoittuu hänen aikuisiälleen. Vikoineen ja yksinkertaisine hyveineen päähenkilöstä kasvaa lukijalle läheinen henkilö. Viisaasti juuri nämä kaksi toisiinsa liittyvää sarjaa on suomennettu.

The Liveship Traders  -sarjan kolme kirjaa sijoittuvat samaan maailmaan kuin edelliset kirjat, mutta sen eri kolkalle. Traders sijoittuu sekä ajallisesti että kirjoitusjärjestyksessä edellä esittelemieni sarjojen väliin, ja hauskaa kyllä Lordi Kultaisessa sarjojen hahmot kohtaavat toisiaan. Näissä kirjoissa seikkaillaan merellä, eikä millä tahansa purtiloilla, vaan maagisilla elävillä laivoilla. Päähenkilöitä on useampia – mieleeni ovat jääneet erityisesti erään perheen nuoret naiset, jotka etsivät omaa lokeroaan maailmassa, jossa heidän sukunsa laivanomistaja ja kauppias -elämäntapa on murtumassa. Tarinan muu sisältö käsittää esimerkiksi merirosvoja, kadonneen kaupungin ja lohikäärmeitä – ja ihmissuhteita, kasvutarinoita ja toivoa.

The Rain Wild Chronicles käsittää kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat ajassa muiden kirjojen jälkeen. Seuraava teksti saattaa siksi sisältää juonipaljastuksia niille, jotka eivät vielä tunne sarjaa.

Kauan sitten lohikäärmeet katosivat maailmasta. Nyt niitä on kuitenkin löytynyt pieni määrä elossa. Ihmisten ja lohikäärmeiden on opittava elämään yhdessä samassa maailmassa, ja asuinpaikaksi lähdetään etsimään muinaista, unohdettua kaupunkia. Kirjan oli tarkoitus ilmestyä yksin, mutta pituutensa vuoksi se jaettiin kahtia. Tarina jää kuitenkin niin kiinnostavaan kohtaan, että viimeiset puolitoista vuotta olen janonnut jatkoa.

Lukiessani herään välillä Hobbin lumoista ja ihmettelen, mikä hänen kirjoistaan tekee niin vangitsevia. Tapahtumat, kohtaamiset ja henkilöt eivät ole välttämättä ollenkaan dramaattisia, ja pitkät kuvaukset päähenkilöiden mielenliikkeistä kuulostavat periaatteessa tylsältä sivuntäytteeltä. Arkisisuudessaan  samaistuttavat hahmot ovat kuitenkin syy, miksi Hobbia kannattaa lukea. He ovat yleensä ulkopuolisia ja erilaisia: aviottomia lapsia, narreja, tyttöjä, jotka haluavat lähteä merille, epämuodostuneita, homoseksuaaleja, pelottavia kykyjä hallitsevia. Henkilöt joutuvat kamppailemaan muiden hyväksynnästä ja paikastaan yhteisössä. Hobb ei säästele heitä, muttei kohtele tarpeettoman julmastikaan.