Tag Archives: fantasiakirjallisuuden lukupiiri

Steampunkia lukupiirissä

Pasilan kirjastossa kokoontuva fantasiakirjallisuuden lukupiiri avasi syyskautensa 14.8.2013 keskustelemalla teoksesta Steampunk!: koneita ja korsetteja. Olimme saaneet vieraiksi kokoelman toimittaneet J. S. Meresmaan ja Markus Harjun, joiden novellit ovat myös mukana teoksessa.

Jos joku ei tiedä, mitä steampunk on kirjallisuuden yhteydessä, sen voisi kai sanoa yksinkertaistetusti olevan viktoriaaniselle ajalle sijoittuvaa tieteiskirjallisuutta, joissa koneet toimivat höyryllä tai mekaanisesti. Steampunk! on ensimmäinen suomalainen steampunk-novellikokoelma, ja se sisältää esipuheen lisäksi yhdeksän novellia.

Steampunk! oli uponnut sangen hyvin lukupiiriläisiin, sillä kaikki sanoivat pitäneensä siitä, vaikka ainakin joku mainitsi mielestään tarinoiden tason vaihtelevan ja joku piti osaa novelleista hankalina ymmärtää. Nupposen novelli ”Joka ratasta pyörittää” taisi saada eniten mainintoja parhaan tarinan gallupissa. Heikki Nevalan kertomuksessa ”Hevostuhatjalkainen” vetosi tarinan sijoittaminen Suomeen pohjanmaalle ja murteen käyttäminen repliikeissä. Shimo Suntilan ”Kruunun vihollisen” toimintakohtaukset jakoivat mielipiteitä, samoin Magdalena Hain ”Vaskimorsiamen” ennalta-arvattavuus.

Keskustelussa nousi vahvasti esiin se, että kokoelman novelleissa naiset olivat vahvoja toimijoita ja miehet jopa heikoilla. Lähes jokaisessa novellissa oli vähintään yksi naishahmo, vaikka päähenkilöinä oli miehiäkin. J. S. Meresmaan novelli ”Augustine” nostettiin esiin kuvauksena naisen rajallisista mahdollisuuksista miehisessä yhteiskunnassa. Yhteiskunnallisuuden ohella tarinoista löydettiin myös huumoria – esimerkiksi Christine Thorellin ”Viuhka käy kartanossa” oli tuntunut paikoin koomiselta –, eikä niiden sanoma tuntunut julistavalta.

Kertomusten suhdetta tekniikkaan ruodittiin lukupiirissä, ja niissä nähtiin jopa joiltakin osin koneromantiikkaa. Kirjailijat korostivat sitä, että steampunk lähestyy teknologiaa varsin inhimillisestä näkökulmasta, eikä laitteiden toiminnan yksityiskohtainen uskottava kuvaus ole tarpeen, toisin kuin ainakin joidenkin lukijoiden mielestä tieteiskirjallisuudessa. Jani Kankaan novellista ”Kapina tunturilla” oli löydetty sivistyksen ja jalon villin vastakkainasettelu.

Markus paljasti, että hänen novellinsa ”Prahan teurastaja” sai inspiraation miljööseen Praha-matkasta. Tosin novellin maanalaiset paikat lienevät vain mielikuvitusta. Koko kokoelmassakin liikuttiin paikoissa, jotka eivät välttämättä tule aivan ensimmäisinä mieliin steampunkia ajatellessa kuten Saara Henrikssonin novellin ”Arkistonhoitajan salaisuus” Budapest. Anni Nupposen novellista ”Joka ratasta pyörittää” todettiin, että sitä on aika haastavaa sijoittaa mihinkään, kun taas useimmissa muissa novelleissa oli selkeitä maantieteellisiä kiintopisteitä.

Steampunkin ystäville on luvassa lisää suomalaisia tarinoita. Vieraat kertoivat, että toinen novellikokoelma on työn alla. Sen alaotsikkona on Hyöryä ja helventinkoneita. Kirjan kansikuva on jo nähtävillä J. S. Meresmaan blogissa osoitteessa http://jsmeresmaa.blogspot.fi/2013/08/kansikuva-kirjoittamista-ja-harveneva.html.

Fantasiakirjallisuuden lukupiiri jatkuu Pasilan kirjastossa keskiviikkona 18.9.2013 kello 18.00. Silloin keskustelemme Hannu Rajaniemen romaanista Kvanttivaras. 16.10.2013 on vuorossa Ransom Riggsin teos Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Syyskauden viimeiset kokoontumiskerrat ovat 13.11.2013 ja 11.12.2013. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan, vaikkapa vain yhdellekin kokoontumiskerralle. Ilmoittautua voi halutessaan osoitteeseen matti piste jarvinen ät hel piste fi.

Kesytön fantasiakirjallisuuden lukupiirissä

Pasilan kirjastossa kokoontuva fantasiakirjallisuuden lukupiiri käsitteli 7.11.2012 Elina Rouhiaisen esikoisromaania Kesytön, joka edustaa paranormaaliksi romanssiksi luonnehdittua genreä. Mikä parasta, itse kirjailija oli vieraanamme – eikä luennoimassa vaan keskustelemassa kanssamme!

Kesyttömän päähenkilö on 17-vuotias Raisa Oja, joka käy Helsingin kuvataidelukiota. Raisan maailma mullistuu, kun hänen äitinsä kuolee onnettomuudessa. Hänen holhoojakseen tulee aikaisemmin tuntematon Jaska-eno, jonka luokse Kainuun Hukkavaaraan Raisa muuttaa. Pontimena on selvittää äidin salaperäistä menneisyyttä. Raisa alkaa tuntea Hukkavaarassa myös outoa vetoa vuotta vanhempaan komeaan Mikaeliin. Mutta jotakin kummaa tuntuu olevan koko kylässä…

Suurin osa lukupiiriläisistä oli pitänyt romaanista – muutama jopa kovasti –, mutta kaikki eivät kokeneet olevansa oikein teoksen kohderyhmää, ja joku moitti teoksen alkua turhankin hitaaksi. Toisaalta romaani oli onnistunut yllättämään. Se oli aluksi tuntunut kuin Twilight-sarjan kopiolta mutta muuttunutkin myöhemmin kiinnostavammaksi ja omaleimaisemmaksi. Kesyttömän Raisa on paljon vahvempi ja itsenäisempi naishahmo kuin Twilight-sarjan Bella.

Elina valotti kiinnostavasti teoksen syntyä. Hän kertoi lukeneensa paljon paranormaaliin romanssiin lukeutuvia kirjoja, myös suomentamattomia, joten genre oli luonteva hänen kirjansa pohjaksi. Ensimmäinen käsikirjoitusluonnos syntyi varsin lyhyessä ajassa ja kelpasi kustantamo Tammelle, jossa oli toivottukin juuri sellaisia käsikirjoituksia. Romaani on mahdollisesti viisiosaiseksi tarkoitetun Susiraja-sarjan ensimmäinen osa, ja Elina sanoi yllättyneensä, ettei sarjamuoto ollut kustantajan näkökulmasta haitta vaan jopa etu.

Lukupiiriläiset pitivät Kesyttömän kieltä varsin sujuvana, eikä montaa virhettäkään ollut lukijoilla silmiin osunut. Se oli tosin pantu merkille, etteivät kainuulaiset puhuneet murretta vaan yleiskieltä. Kirjailija kertoi harkinneensa murteen käyttöä muttei ollut siihen päätynyt. Itse asiassa hän paljasti, ettei edes tuntenut Kainuuta päättäessään sijoittaa romaaninsa sinne. Paikka oli luonteva siksi, että Kainuussa on voimakas susikanta ja sudet taas ovat tarinassa tärkeässä roolissa. Elina painotti, että kyseessä oli puhtaasti kuvitteellinen kylä.

Kesyttömässä esiintyvää vampyyrihahmoa kehuttiin, koska hän on erilainen kuin perinteiset vampyyrit ja jopa isällinen. Toinen erityisesti esiin nostettu hahmo oli Niko, jonka kanssa Raisa ystävystyy. Nikon vihjatun homoseksuaalisuuden osalta pohdittiin, miten luontevalta se tuntui suhteessa kyläläisten asenteisiin. Kaikille kolmelle hahmolle yhteiseksi nähtiin jonkinlainen ulkopuolisuus suhteessa kylän muihin asukkaisiin. Mikaelin hahmoa moitittiin turhan kliseiseksi, ja kirjailijakin myönsi, että rakastetun roolissa toimivan hahmon tekeminen kiinnostavaksi oli haasteellista.

Kirjan hahmojen nimistä heräsi hyvä keskustelu. Elina kertoi, ettei ollut erityisemmin miettinyt Raisan nimeä. Hän oli vain halunnut nimen, joka ei ole liian yleinen muttei ylettömän harvinainenkaan. Elina vihjaisi, että eräät toiset nimet on valittu silmällä pitäen jotakin sellaista, mikä paljastuu sarjan seuraavissa osissa.

Kesyttömästä löydettiin monia teemoja. Erityisen tärkeäksi nostettiin erilaisuuden käsittely, sillä lukupiiriläiset näkivät sen olevan keskeisessä roolissa läpi koko kirjan. Elina nosti esiin, että hän halusi kirjassa nostaa esiin myös nuoruuden vaikeuksia. Raisa on joutunut koulukiusatuksi, ja siitä nähtiin seurauksena hänessä toisinaan nouseva halu viillellä itseään. Kylän yhteisö nähtiin vahvasti miesten hallitsemana, mutta teoksen loppupuolella patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys alkoi saada murtumia.

Lukupiiriläisiä kiinnosti tietää kirjan kannesta. Elina kertoi, ettei hänellä ollut siihen osuutta vaan hänen työnsä oli teksti. Kannen arveltiin olevan suunnattu kirjan kohderyhmälle eli teini-ikäisille tytöille mutta karkottavan mieslukijat. Elina myönsi, että mieslukijoilta ei ollut paljonkaan palautetta, mutta ainakin yhden lukijan isäkin oli kirjaan tykästynyt.

Vaikka lukupiirin osallistujat olivat kohderyhmää vanhempia, kirja oli meille maittanut hyvin ja keskustelua olisi jatkunut varmasti kahta tuntia pidempäänkin, mutta kirjaston sulkemiskuulutus pakotti meidät lopettamaan. Kesyttömästä voivat siis hyvin nauttia aikuisetkin, eikä miestenkään kannata arvioida kirjaa kansikuvan perusteella. Se tarjoaa vetävän tarinan, jossa on toki tunteita mutta myös arvoituksia ja kiinnostavia paljastuksia. Niitä on taatusti luvassa tulevissakin osissa. Ja Elina kertoi, että seuraavan osan käsikirjoitus on jo kustannustoimittajalla luettavana, joten Raisan tarinaan on jatkoa pian luvassa!

Fantasiakirjallisuuden lukupiiri jatkuu 28.11.2012 kello 18.00 Pasilan kirjastossa. Silloin käsittelyssä on Viivi Hyvösen romaani Mahlaa suonissaan. Tammikuun kirjaksi päätimme ottaa Elinan ehdotuksesta Ally Condien dystopiaromaani Tarkoitettu. Lukupiiriin aikataulu löytyy Pasilan kirjaston lukupiiriblogista. Mukaan mahtuu vielä halukkaita, ja vain yhdellekin kokoontumiskerralle saa tulla mukaan.

Vanha Koira fantasiakirjallisuuden lukupiirissä

Pasilan kirjastossa kokoontuva fantasiakirjallisuuden lukupiiri kokoontui 9.5.2012 keskustelemaan Ville Vuorelan ja Petri Hiltusen teoksesta Vanha Koira (Jalava, 2004).

Lukupiirissä pohdittiin, onko kirja romaani vai novellikokoelma, sillä se koostuu otsikoiduista teksteistä, joilla on numeroidut lukunsa. Kahdessa ensimmäisessä kertomuksessa päähenkilönä on Aric Itäläinen, joka on vanha praedor eli aarteita etsinyt seikkailija. Sen jälkeen keskeiseen rooliin nousee kuitenkin jo vuosia sitten aloilleen asettunut Aricin seikkailijatoveri Eram Vuderis. Päähenkilön vaihtumista pidettiin melko yllättävänä mutta kiinnostavana, Eram kun on majataloa pitäessään pulskistunut ja mieltynyt mukavaan elämään. Elämän käänteet pakottavat hänet lähtemään jälleen tien päälle.

Vanha Koira on melko perinteistä miekka ja magia -fantasiaa ja ilmeisesti suunnattu miehille. Miehet olivat kirjassa pääosassa, vaikka pari vahvaa naishahmoakin nousi esiin. Kirjan kansikuvaa pidettiin huonona, ja se oli herättänyt osassa lukupiiriläisiä epäilyksiä kirjaa kohtaan. Teos osoittautui kuitenkin kiinnostavammaksi kuin kansikuva antoi ymmärtää, sillä tapahtumat eivät olleet pelkkää veristä taistelua. Se, oliko kirjan loppu onnellinen vai ei, herätti hiukan pohdintaa. Avoimeksi jäi, mitä kirjan tapahtumien ulkopuolelle kadonneelle Eramin pojalle kävi. Olisiko mahdollisesti myös hänestä kirjoitettu jotakin?

Erityisiä kehuja kirjassa keräsi Petri Hiltusen mustavalkoinen kuvitus; Hiltunen on tunnettu fantasiakuvittaja ja julkaissut samaan maailmaan sijoittuvia sarjakuva-albumeita, joskaan lukupiiriläiset eivät olleet tutustuneet niihin tai maailmaan perustuvaan Praedor-roolipeliin, joka oli kokoontumiskerralla katseltavana. Kirjan ulkoasu keräsi kritiikkiä, sillä karmeana pidetyn kannen lisäksi kirjan taitto tuntui aika amatöörimäiseltä kaksine palstoineen ja välillä kovin pitkine kappaleineen. Kappaleissa oli kummallisesti käytetty vuorotellen vasen suora -asettelua ja välillä sisennyksiä. Kirjassa olisi voinut olla mukana kartta, jotta tekstissä mainitut paikat olisivat hahmottuneet paremmin.

Kokonaisuutena Vanha Koira ei noussut kenenkään lukupiiriläisen suosikkikirjaksi, mutta sen todettiin olleen kiinnostava katsaus miekka ja magia -fantasiaan, jota lukupiiriläiset eivät olleet kovin runsaasti lukeneet. Joku totesi, ettei olisi kansikuvan vuoksi varmasti tarttunutkaan kirjaan, jollei se olisi ollut lukupiirin ohjelmistossa.

Jos kiinnostaa kokeilla, millaista suomalaista fantasiakirjallisuutta roolipelikuvioista tuttu Ville Vuorela ja arvostettu fantasiakuvittaja Petri Hiltunen ovat saaneet aikaan, kirjan saatavuuden voi tarkistaa HelMet-verkkokirjastosta. Lukupiiri jatkuu elokuussa 2012 Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen teoksella Routasisarukset, ja uudetkin tulokkaat ovat tervetulleita. Lukupiiriin aikataulu löytyy Pasilan kirjaston lukupiiriblogista.