Tag Archives: erilaisuus

Haastattelussa Suzanne van Rooyen

Tiistaina, 21.1., saimme kuulla erinomaisen esityksen aiheesta Diversity in YA literature. Tuon esityksen piti etelä-afrikkalainen kirjailija Suzanne van Rooyen, joka on kotiutunut pääkaupunkiseudulle. Suzannen kirjat Dragon’s teeth ja Obscura burning ovat tehneet suuren vaikutuksen sekä Siniin että Meeritiin.

Tiistain esitys ei keskittynyt pelkästään scifiin ja fantasiaan, vaan oli laaja-alaisempi ja havainnollisti hienosti mitä kannattaa huomioida mm. kirjaston kokoelmassa – lapset ja nuoret tarvitsevat esimerkkejä ja samaistumisen kohteita erilaisista sankareista, jotka ovat samanlaisia, kuin he itse. Erilaisuutta ei saa niputtaa vain ongelmiksi, joita täytyy käsitellä, vaan se täytyy pystyä näkemään positiivisena asiana. Monestihan erilaisuus kuvataan kiusaamisen aiheena, jonain, jota pitää piilotella vanhemmilta ja kavereilta, mutta enemmän pitäisi tuoda esiin näiden asioiden positiivisia puolia. Positiivisia esimerkkejä täytyy löytyä niin ihonväristä, uskonnosta kuin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Suzanne antoi meille haastattelun blogia varten – ja jotain muutakin…

(c) Suzanne van Rooyen

(c) Suzanne van Rooyen

Voitko kertoa meille hieman itsestäsi?

Vartuin betoniviidakossa Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa. Suoritettuani kandidaatin tutkinnon musiikkikasvatuksessa ja teknologiassa muutin Australiaan. Siellä opetin pianonsoittoa musiikkiakatemiassa ennen kuin päätin siirtyä Suomen täydentämään maisterin tutkintoni. Mieheni ja minä olemme iloisia voidessamme nyt kutsua Suomea kodiksemme. Kun en kirjoita, opetan tanssia ja musiikkia Espoon kansainvälisessä koulussa ja huolehdin yhdysvaltalaisen pienkustantajan ulkoisesta viestinnästä.

Miten päädyit juuri Suomeen?

Tämä tarina alkoi, kun olin 15 ja löysin Nightwishin musiikin. Ihastuin suomalaiseen heavy metaliin ja päätin, että tuonne matkustan jonain päivänä! Vuonna 2006 pääsin opiskelijavaihtoon ja vietin ihanat 5 kuukautta Jyväskylässä. En halunnut lähteä pois ja vannoin palaavani Suomeen, kun olisin lopettanut opintoni, ja näin tein vuonna 2009.

Milloin aloit kirjoittaa?

Olen aina kirjoittanut, jo lapsena. Kirjoitin ensimmäisen romaanini 11-vuotiaana – se oli lähinnä fan fictionia ja melko kamalaa. Jatkoin kirjoittamista, mutta en koskaan ottanut sitä vakavasti. Se oli harrastus, jotain hauskaa tekemistä. Vasta vuonna 2011 tajusin, kuinka vähän pidin akateemisesta maailmasta ja yritin saada science fiction- ja fantasiatarinoitani julkaistua​​. Kun sain ensimmäisen kustannussopimukseni, ymmärsin, että tämä oli jotain, jota voisin tehdä ja jotain, jota halusin tehdä. Niinpä vaihdoin uraa ja keskittyin tosissaan kirjoittamiseen.

Mikä inspiroi kirjoittamistasi?

Kaikki satunnaisista ​​kuvista deviantARTissa ja Pinterestissä tosielämän tapahtumiin ja henkilökohtaisiin ​​kokemuksiin. Matkustan varsin paljon ja se on innostavaa, kun näen erilaisia ​​kulttuureja ja elämäntapoja, jotka väistämättä löytävät tiensä tarinoihini.

Miten tarinasi syntyvät? Tiedätkö heti alussa myös kuinka ne päättyvät?

Tarinani saapuvat minulle kaikenlaisilla tavoilla. Joskus kuten kuvana, täydellisenä kohtauksena, kuten hahmona tai pätkänä vuoropuhelua. On vaikeaa sanoa tarkasti miten ja milloin inspiraatio iskee. En ala kirjoittaa ennen kuin minulla on ajatus henkilön kehityskaaresta ja juonen kulusta, vaikka se ei aina tarkoitakaan, että kirja todella loppuu niin kuin ajattelin ensimmäistä lukua kirjoittaessani. Haluan antaa hahmoilleni vapautta muokata tarinaa ja juonen kasvavan hieman luonnollisemmin.

Sinulta on nyt julkaistu kolme kirjaa. Voisitko kertoa niiden taustoista?

Ensimmäinen kirjani (Dragon’s teeth) oli NaNoWriMo-romaani. Se oli ensimmäinen yritykseni osallistua NaNoWriMoon, jossa epäonnistuin surkeasti. Mutta jatkoin sen käsikirjoituksen parissa ja kun se valmistui, lähetin sen kustantajille, mutten koskaan uskonut, että joku todella haluaa julkaista sen.

obscuraToinen romaanini pääsi Amazonin Breakthrough Novel Award -kilpailun välierään 2012 ja sen avulla löysin agenttini. Sittemmin se käsikirjoitus on hyllytetty. Kun etsin agenttia, Obscura Burning kiersi pienkustantajia. Agentit pitivät sitä liian synkkänä, joten päätin julkaista sen pienen kustantamon kautta ja olen iloinen, että kirjani löysi lopulta kodin.

The Other Me on hyvin lähellä sydäntäni, koska siinä on vaikutteita omasta elämästäni ja useita omia kokemuksiani etelä-afrikkalaisessa high schoolissa. Se oli tarina, joka minun piti kertoa.

Mitä kirjoitat nyt?

Tällä hetkellä odotan käsikirjoitustani takaisin kustantajalta muokkauksia varten. Kyse on nuorten romaanista, rakkaustarinasta, joka kertoo roboteista ja jonka nimi on I Heart Robot. Sen pitäisi ilmestyä 2015, kustantajanaan Month9Books. Kakkoskirja Month9Booksia varten on tarkistuksessa ja työn alla on myös aikuisten science fiction romaani, joka sijoittuu Marsiin.

Nimeä joitain kirjailijoita, jotka ovat vaikuttaneet sinuun?

Neil Gaiman, Poppy Z. Brite, David Mitchell, Juliet Marillier, Stephen Lawhead ja Maggie Stiefvater.

Ovatko science fiction ja fantasia mielestäsi enemmänkin markkinointia, vai päätätkö kirjoittaa tiettyä genreä?
 
Kun tarinan idea juurtuu ja kehittyy, tiedän yleensä luokiteltaisiinko se science fictioniin vai fantasiaan, dystopiaan tai kyberpunkkiin jne., mutta en yleensä mieti sitä liikaa. Genreluokittelu voi aina tulla myöhemmin. Genrestä riippumattoman, hyvän tarinan ja aitojen henkilöiden kirjoittaminen on minulle tärkeintä.

Kiitokset Suzannelle haastattelusta! Suzannen kotisivut löytyvät osoitteesta suzannevanrooyen.com.

othermeSuzanne on ystävällisesti lahjoittanut meille ARC-version The other me -kirjasta ja kaksi kappaletta Obscura burning -kirjoja, joten ensimmäistä kertaa blogin historiassa järjestämme arvonnan! Lähetä sähköpostia osoitteeseen fantasia@espoo.fi ja laita otsikoksi ARVONTA ja viestiin tieto siitä, jos voit noutaa mahdollisen voittosi jostain Espoon kirjastosta tai postiosoitteesi. Arvomme kaksi voittajaa, jolloin toinen saa kaksi ja toinen yhden kirjan, kaikki nimmarilla varustettuina. (Emme valitettavasti voi postittaa palkintoja Suomen ulkopuolelle.)

edit:Viimeinen osallistumispäivä arvontaan on 16.2.2014 ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti viikolla 8.

Scifi-haaste: Marissa Meyer: Cinder

Marissa Meyerin Cinder aloittaa The lunar chronicles -sarjan. Jippona on, että jokainen kirja pohjaa tunnettuun satuun. Cinderin taustalla on Tuhkimo. Seuraavat kirjat, joiden on tarkoitus ilmestyä vuoden välein, ovat Scarlett (Punahilkka), Cress (Tähkäpää) ja Winter (Lumikki). Idea on mielestäni erittäin kiinnostava, vaikka näitä satujen uudelleenkirjoituksiahan on satoja.

Tässä versiossa Tuhkimomme on kyborgi, joka asuu tulevaisuuden Pekingissä, noin 100 vuotta neljännen maailmansodan jälkeen. Hän ei tiedä vanhemmistaan, kasvatti-isä on kuollut ja äitipuoli pitää häntä taakkana, vaikka Cinderin mekaanikon taidot ovat talouden ainoa tulonlähde. Cinderillä on tietysti myös kaksi sisarpuolta, jotka pääsevät tanssiaisiin – äitipuoli luonnollisesti kieltää Cinderiä menemästä häpeään vedoten – kyborgien asema yhteiskunnassa on alempi kuin ihmisten. Monet sadun tutuista kohdista saavat uuden vastineen tässä hilpeässä uudelleen kerronnassa.

Tarinan juonen arvasi jo jossain ihan alkupuolella kirjaa, mutta ei se menoa haitannut. Sujuvaa tarinaa lukee mielellään, ja juuri tuttujen ainesten bongailu tekee lukemisesta mielekästä ja hauskaa, kun etukäteen jo miettii, mitenhän se-ja-se-elementti tässä tarinassa esiintyy.

En pidä tätä minään ihmeellisenä merkkiteoksena, mutta todennäköisesti tulen lukemaan myös jatko-osat. Viihdyttävää ja hauskaa kerrontaa.

Robin Hobb

Esittelen teille erään lempikirjailijoistani, Robin Hobbin. Hänen tarinansa ovat vahvan henkilövetoisia, mutta taustalla ovat aina myös kunnianhimoiset – ja fantasiantäyteiset – juonet.

Kerron hieman ikiaikaisten maailmaan sijoittuvista kirjoista eli Salamurhaajan taru -trilogiasta (The Farseer), Lordi Kultainen -trilogiasta (The Tawny Man), The Liveship Traders -trilogiasta ja kahdesta The Rain Wild Chronicles -kirjasta.

Salamurhaaja- ja Lordi Kultainen -sarjojen kuusi kirjaa käsittävät hengästyttävästi päähenkilönsä koko elämän. Pituutta saagalle tulee monta tuhatta sivua, mutta sivut kääntyvät kuin itsestään. FitzUljas on aviottomana syntynyt poika, jonka olemassaolo saattaa hänen isänsä, kruununprinssin häpeään. Kuningasperheellä ei ole varaa tuhlata yhtäkään jäsentään, joten FitzUljaskin kutsutaan hoviin. En varmaankaan pilaa yllätystä jos kerron, että hänestä koulitaan kuninkaan salamurhaaja. Ensimmäisessä kolmessa kirjassa kerrotaan FitzUljaan lapsuudesta ja nuoruudesta, ja toinen trilogia sijoittuu hänen aikuisiälleen. Vikoineen ja yksinkertaisine hyveineen päähenkilöstä kasvaa lukijalle läheinen henkilö. Viisaasti juuri nämä kaksi toisiinsa liittyvää sarjaa on suomennettu.

The Liveship Traders  -sarjan kolme kirjaa sijoittuvat samaan maailmaan kuin edelliset kirjat, mutta sen eri kolkalle. Traders sijoittuu sekä ajallisesti että kirjoitusjärjestyksessä edellä esittelemieni sarjojen väliin, ja hauskaa kyllä Lordi Kultaisessa sarjojen hahmot kohtaavat toisiaan. Näissä kirjoissa seikkaillaan merellä, eikä millä tahansa purtiloilla, vaan maagisilla elävillä laivoilla. Päähenkilöitä on useampia – mieleeni ovat jääneet erityisesti erään perheen nuoret naiset, jotka etsivät omaa lokeroaan maailmassa, jossa heidän sukunsa laivanomistaja ja kauppias -elämäntapa on murtumassa. Tarinan muu sisältö käsittää esimerkiksi merirosvoja, kadonneen kaupungin ja lohikäärmeitä – ja ihmissuhteita, kasvutarinoita ja toivoa.

The Rain Wild Chronicles käsittää kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat ajassa muiden kirjojen jälkeen. Seuraava teksti saattaa siksi sisältää juonipaljastuksia niille, jotka eivät vielä tunne sarjaa.

Kauan sitten lohikäärmeet katosivat maailmasta. Nyt niitä on kuitenkin löytynyt pieni määrä elossa. Ihmisten ja lohikäärmeiden on opittava elämään yhdessä samassa maailmassa, ja asuinpaikaksi lähdetään etsimään muinaista, unohdettua kaupunkia. Kirjan oli tarkoitus ilmestyä yksin, mutta pituutensa vuoksi se jaettiin kahtia. Tarina jää kuitenkin niin kiinnostavaan kohtaan, että viimeiset puolitoista vuotta olen janonnut jatkoa.

Lukiessani herään välillä Hobbin lumoista ja ihmettelen, mikä hänen kirjoistaan tekee niin vangitsevia. Tapahtumat, kohtaamiset ja henkilöt eivät ole välttämättä ollenkaan dramaattisia, ja pitkät kuvaukset päähenkilöiden mielenliikkeistä kuulostavat periaatteessa tylsältä sivuntäytteeltä. Arkisisuudessaan  samaistuttavat hahmot ovat kuitenkin syy, miksi Hobbia kannattaa lukea. He ovat yleensä ulkopuolisia ja erilaisia: aviottomia lapsia, narreja, tyttöjä, jotka haluavat lähteä merille, epämuodostuneita, homoseksuaaleja, pelottavia kykyjä hallitsevia. Henkilöt joutuvat kamppailemaan muiden hyväksynnästä ja paikastaan yhteisössä. Hobb ei säästele heitä, muttei kohtele tarpeettoman julmastikaan.