Tag Archives: englanti

Finncon tulee eli täytyypä rukata lukulistaa vähän

Tampereen tämän kesän Finnconilla näkyy olevan kauniin metsäiset sivut, josta ainakin löytyy jo tieto kunniavieraista.

Oman mielikuvani mukaan, joka saattaa hyvinkin olla väärä, olen yrittänyt joskus aikaisemmin lukea Jasper Ffordea ja todennut liian kuivaksi. Olin kuitenkin lisännyt syystä, jota en enää muista The Eyre affair -kirjan lukulistalleni ja tuleva Finnconin kunniavieruus oli hyvä syy vihdoin tarttua toimeen. Alku ei ehkä ihan jouhevasti lähtenyt kannaltani liikkeeseen, mutta nyt olen jo aivan myyty. Vaihtoehtoinen maailma on kiinnostava, vaikka ei itselleni vielä kovin selkeä tämän sarjan ensimmäisen teoksen jälkeen, mutta olen kovasti kiintynyt liipasinherkkään sankarittareen Thursday Nextiin. Luulisin että kirjasta nauttii enemmän, jos ymmärtää viittaukset brittiläisiin kirjaklassikoihin, mutta lukija arvioitten perusteella ei näin välttämättä näyttäisi olevan. Jotkut tuntuvat olevan hyvinkin kiihtyneitä siitä miten kirjailijoita ja heidän teoksiaan kohdellaan ja toisaalta jotkut sanovat etteivät ole lukeneet Kotiopettajattaren romaania, johon ensimmäisen kirjan nimikin viittaa ja silti ovat hyvinkin nauttineet teoksesta. Kirja on siis kirjoitettu jo vuonna 2001 ja siksi onkin hiukan hämmentävää juuri nyt lukea siitä kuinka Krimillä soditaan osapuolina Englanti(oma erillinen valtio kuten Wales) ja Venäjä, jossa ei ole koskaan ollut vallankumousta. Niinkuin sekin yksityiskohta, että Thursday isä varoittaa häntä menemästä Oxfordiin vuonna 2016. Tämä pääsarja on edennyt jo seitsemänteen teokseen The woman who died a lot ja sille on siis sivusarja vai miksi spin-off’ia pitäisi kutsua? (Sivuhuomautus: sivusarja-linkki vie sarjan toiseen osaan sillä jostain syystä ensimmäistä osaa ei ole Helmet-kirjastojen kokoelmissa.)

Tarkoitus on vielä palata muihin kunniavieraihin myöhemmin, katsotaan miten käy. Mutta täältä löytyy kuitenkin jo arvosteluni Anne Leinosen yhdessä Elina Lappalaisen kanssa kirjoittamasta kirjasta Routasisarukset.

Aikuisille satumukaelmia Michael Cunninghamilta

Koska pidin kovasti Tunnit-elokuvasta, joka perustuu Michael Cunninghamin romaaniin, niin siitä innostuneena aloin lukemaan hänen teostaan A wild swan and other tales, joka on muunnelmia tutuista saduista. Olipa suuri erehdys! Luin intron ja kaksi ensimmäistä tarinaa. Introssa kertoja lähestyy lukijaa toteamalla kuinka kaikkihan me toivomme niille kauniille julkkiksille pahaa, kun heille kaikki on niin helppoa. Joooo, no ei siis tod oli minun ajatukseni. Tästä olisi jo pitänyt aavistaa, että jatkossa seuraa ilkeää ja vahingoniloista ilkkumista.

Ensimmäisessä kertomuksessa H. C. Andersenin Villijoutsenien mukaelmassa sitten pilkataan vammaista miestä, sillä mitä muuta käsi, joka on siipi edustaa. Vain friikit ovat satunnaisesti kiinnostuneita miehestä, sillä kuka voisi oikeasti rakastaa vammaista, tuntuu olevan perimmäinen ajatus tarinassa. Seuraava mukaelma on ilmeisesti Hannu ja Kerttu ja siinä pilkataan vanhaa naimatonta naista, jolla vielä oli seksuaalisia haluja iästään huolimatta ja koska hän oli tälläinen säälittävä tapaus, niin hän oli alitajuisesti vain mielissään siitä, että hänet murhattiin. Tässä kohtaa totesin, että tämä nyt vaan ei taida tosiaankaan olla minun kirjani. Misogyniaa ja ableismia ei kiitos. Ainoa asia mistä voin sanoa pitäneeni oli Yuko Shimizun upea kuvitus.

En siis voi suositella tätä kenellekkään, lukekaa vaikka mieluummin Sarah Pinborough’in Tales of the kingdoms-sarjaa. Sekin on aika kyyninen, mutta ei jätä niin pahaa makua mieleen kun Cunninghamin kirja.

Asgardialaista fantasiaa

lost sunJotenkin kummasti on ollut viikinkien mytologia mielessä (miten niin olen katsonut supersankarielokuvia liikaa?) ja siksi varmaan on osunut silmään kuinka paljon onkaan tarjolla niihin pohjautuvaa fantasiaa. Esittelen nyt pari kirjasarjaa, jotka molemmat kuvaavat todellisuutta, jossa kristinuskon maailmanvalloituksen sijasta on usko aasoihin ja vaaneihin levittäytynyt maailmalle.

Alunperin suhtauduin hyvin epäluuloisesti Tessa Grattonin The United States of Asgard-sarjaan. Sen ensimmäisen osan The lost sun-kirjan kannessa lukee: Finding his fate would could mean losing her forever, joka siis on aika yöks-mainoslause minun mielestäni. Jotenkin minua kuitenkin kutkutti ajatus siitä että USA onkin United States of Asgard eikä United States of America, sekä berserk-soturin ja ennustajattaren roadtripistä. Aluksi kirja tuntui vähän teinisiirapilta, mutta onneksi kun toiminta alkoi niin siirappi katosi. Eikä sarjan toisessa osassa The strange maid, jossa ole siirapista tietoakaan siinä kun Lokin seuraajat astuvat kuvaan mukaan. Tosin se on minulla vielä kesken, joten loppupuolesta ei ole takeita.

sleeping army
Toinen sarja on vähän nuoremmille tarkoitettu huumoristinen Francesca Simonin The sleeping army-sarja, josta on ilmestynyt kaksi osaa: The sleeping army ja The lost gods. Odotin pitäväni näistä kirjoista enemmän kuin pidin, ne ovat kyllä hyvin kirjoitettu, mutta seikkailillisuus kärsii realistisuudesta, joka on jo melkein inhorealistista, mukana haju tai siis oikeammin löyhkä. Eli näitä voi suositella realistisesta fantasiasta pitäville, itse haluan vähän enemmän seikkailua ja magiaa.

Elizabeth Bear

Hyvistä aikomuksista huolimatta olenkin yllättäen menossa Finnconiin, joten päätin hiukan tutustua kunniavieraitten tuotantoon etukäteen. Täältä löytyy jo mitä mieltä olen Hannu Rajaniemen teoksesta Kvanttivaras. Elizabeth Bear oli kuitenkin minulle tuntematon kirjailija ja olenpa iloinen siitä, että tuli hyvä syy tarttua hänen teoksiinsa. Tällä hetkellä olen lukenut häneltä vasta yhden novellin ja romaanin, mutta olen jo melkein fani.

Novelli The deeps of the sky näyttää miten erinomainen maailmojen rakentelija Bear on, parin sivun lukemisen jälkeen minulla oli mielikuva kokonaisesta oudosta maailmasta kulttuureineen, vaikka niillä sivuilla kuvataan pelkästään purjehtimista (jota muuten itse rakastan). Novellissa kerrotaan vieraan sivilisaation ja ihmisten ensikohtaamisesta ja erityisen kiinnostavaksi sen tekee se, että näkökulma ei ole ihmisen. Siitä huolimatta eläydyin tämän täysin ihan erilaisen olennon toiveisiin.

dustJacob’s ladder-trilogian ensimmäinen osa Dust on jännittävän kontrastinen sekoitus mytologiaa, lähinnä kristillistä, mutta myös esimerkiksi islamilaista, sekä hyvinkin teknistä kuvausta avaruusaluksen toiminnasta ja ihmisten itsensä luomasta evoluutiosta, jolla ihmiset ovat kehittyneet aluksessa. Kirjan lukeminen oli minulle vieraan tyylin vuoksi hiukan haastavaa, mutta se on yksi syy, miksi ihastuin kirjaan. Samaan aikaan Bear saa jättimäisen vaurioituneen avaruusaluksen ja sen asukkaat kuulostamaan kauniilta että hiukan pelottavan iljettäviltä ja vierailta.

Sen lisäksi että päähenkilöt ovat geeniteknologian keinoin ihmisestä kehitettyjä humanoideja, joita ei voi enää kutsua homo sapiensiksi, minua viehätti se, etttä toinen oli umpilesbo (paitsi että taisi hänellä olla jonkinlainen yhden yön suhde intersukupuoliseen henkilöön) ja toinen taas nainen, joka on valinnut aseksuaalisuuden. Vaikka mielestäni seksuaalisuus ei ole tämän kirjan pääteemoja, niin haluan siitä mainita, sillä juuri se, että päähenkilön lesbous ei aiheuta hänelle mitään ongelmia tai angstausta, on todella virkistävää. Samoin aseksuaalisuuttakaan ei kuvata surkuteltavana asiana sen enempää kuin hyveenäkään. Ei ainakaan tässä ensimmäisessä osassa, ainakaan minun lasieni lävitse.

Tieteiskirjallisuusvinkkejä

Se, miten kirjastotyötä tehdään, on muuttunut paljon siitä, kun 80-luvun lopulla aloitin kirjastossa työskentelyn. Tietotekniikka on muuttanut sitä, millä välineillä tiedonhakuja nykyään tehdään, mutta yhteiskunnan muuttuminen on myös tuonut ihan uudenlaista toimintaa kirjaston tehtäviin. Ennen kirjaston kansanvalistusideologia toteutettiin tarjoamalla kehittävää luettevaa, nyt sen lisäksi on tarpeellista järjestää erilaista neuvontaa esimerkiksi tietotekniikan ja internetin tiimoilta.

Toissapäivänä olin kuuntelemassa Lifetech – tekniikka arjessa -luentoa, nyt se oli henkilökunnalle, mutta syksyllä luentosarja alkaa asiakkaille. Siellä muunmuassa esiteltiin älyvaakoja, rannekkeita ja (minusta kovin huvittava) älyhaarukka, joiden avulla kansalaisen tulisi ennakoon hoitaa terveyttään niin, ettei aiheuttaisi kuormitusta terveyspalveluille. (Huom. kaikki tämä on mahdollisesti omaa tulkintaani eikä välttämättä edusta työnantajani mielipiteitä.)

Eräs kollega esitti koulutuksessa arvion, että tulevaisuuteen eivät niinkään kuulu androidit ja lentävät autot, koska ne vaativat paljon raaka-ainetta, vaan erilaiset pienemmät vempeleet kuten älylasit, virtuaalitodellisuuslasit, älyvaatteet. On tietenkin paljon futurologisia tietokirjoja, jotka käsittelevät netin, digitaalisuuden ja tekniikan kehityksen vaikutusta yhteiskuntaan. Niitä olisi kiva lukea, mutta se tuntuu vähän liikaa työltä vapaa-ajalla. Tietenkään työ-ajalla ei kirjoja ole tarkoitus lukea, joten on vähän viihdyttävämpää pohtia näitä asioita tieteiskirjallisuuden kautta vähän niinkuin vahingossa. Jatkossa seuraa muutama vinkki, missä kirjoissa olen törmännyt näihin asioihin.

Toimittajaltamme saapui juuri Ken MacLeodin Descent, jonka alkusivuilla päähenkilö vaeltaa Edinburghin kaduilla iGlass silmillään. Kirja on sijoitettu lähitulevaisuuteen ja ilmeisesti kuvaa sitä, miten on mahdollista stalkata, valvoa ja manipuloidakin näillä laitteilla ihmisiä. Ainakin tälläisen vaikutelman sain selaamalla kirjaa, vielä en ole ehtinyt lukea.

Vielä pidemmälle tulevaisuuteen sijoittuu Will McIntoshin Love minus eighty, joka on todella kiehtova kirja siitä, millaisia ihmissuhteet voivat olla todellisuudessa, jossa sometamme suoraan asioiden tapahtuessa videofeedillä nettiin. Ja missä rikkaiden todellisuus on virtuaalivahvisteista, eikä kukaan muu kuin köyhät ja luddiitit näe miltä maailma oikeasti näyttää. Iskurepliikkejä ei tarvitse keksiä itse, koska voit palkata deittivalmentajan höpöttämään korvaasi mitä kannattaa kussakin tilanteessa sanoa toiselle.

Edellisessä kirjassa ihmiset olivat suorastaan yltiösosiaalisia, mutta ihan toisellaista kehitystä edustaa Natsuhiko Kyogokun Loups-Garous. Siinä ihmiset ovat pääasiassa tekemisissä toistensa kanssa tietokoneiden välityksellä ja toisen kohdatessaan tuntevat sen melkein yksityisyyden loukkauksena. Toista kohti katsominenkin tuntuu hyvin vaivaannuttavalta nuorista, jotka ovat kasvaneet tuohon todellisuuteen.

Tobi Hirotakan Autogenic dreaming: Interview with the columns of clouds -novelli kokoelmassa The future is Japanese on kuin piraattipuolueen kannattajan märkä uni. Kaikki tieto ja taide on ihmisten saatavissa verkossa. Gödel-yritys (Google, anyone?) on onnistunut vuonna 2009 neuvottelemaan itselleen oikeuden digitoida kaikkien maailman kirjastojen kirjat, ja vähitellen se on nielaissut sisäänsä muunkin taiteen, kuten musiikin, ja jatkanut siitä kaikkeen sisältöön sakkolappuihin asti. Worldwide Web on vaihtunut Gödelin luomaan GEBiin, jonne taiteilijat luovat teoksiaan, jotka syntyvät jo olemassa olevista teoksista, joita he sulauttavat omaan uuteen luomukseensa. Novellin päähenkilöinä ovat kenties vain virtuaalitodellisuudessa enää olemassa olevat kirjailija ja sarjamurhaaja Jundo Mamiya sekä eräs maailman parhaista runoilijoista Alice Wong.

Olisiko sinulla lukijani lisää vinkkejä vastaavista teoksista?

Suosittelen lisää dystopiaa loskanharmauteen

640px-Legendary_DayOli tarkoitus blogata ihan muusta, mutta sitten tempauduin mukaan Marie Lu’n teosten valtataisteluihin kahtia jakautuneen Yhdysvaltojen eri osien välillä.

Ensimmäisen osan kannessa mainitaan Nälkäpeli, kuten ilmeisesti aina nykyisin kaikissa nuorille suunnatuissa dystopioissa. Nälkäpelin ansiot ovat minusta hienoissa henkilöhahmoissa ja jännittävässä seikkailullisuudessa, tulevaisuuskuvaa paremmin sen maailmanjärjestys sopii minusta allegoriaksi nykyisyydelle tietyn yksioikoisuuden vuoksi. Legend-trilogian tulevaisuuden maailmanluonti taas on mielenkiintoisen monipuolinen sekä lääketieteen, tekniikan ja yhteiskuntarakenteen puolesta. Eniten huomioni kuitenkin kiinnittyi mystiseen ruttoon sekä poliittisiin järjestelmiin.

Tosin ensimmäisen osassa Legend‘issä tutustutaan vasta Amerikan tasavaltaan, jonka totalirismissa on Pohjois-Korean tai kenties Kiinan kaikuja. Kirjailija on syntynyt Pekingissä, mutta muuttanut viisivuotiaana vanhempiensa kanssa Texasiin, joten ensikäden kokemuksia hänellä ei varmaankaan ole. Kuitenkin ehkä siksi kirjailija huomioi muunkin maailman olemassaolon kuin entisen Yhdysvaltojen, tosin vain ohimennen sivulauseissa. Toisessa osassa Prodigy‘ssa saadaan myös käsitys korporaatioiden hallitsemasta kapitalistisista Amerikan siirtokunnista, jossa kaikki on yksityistetty. Valtataistelussa on sitten vielä mukana kapinalliset Patriootit, jotka haikailevat menneisyyden Yhdysvaltojen perään.

Vaikka minussa eniten ihastuttaa aiheittaa tulevaisuuden visiointi näissä kirjoissa, ei hahmojen luontikaan ole mitenkään epäonnistunutta. Minusta päähenkilöt kehittyvät ja muuttuvat tarinan edetessä. Kirja-trilogian alussa molemmat päähenkilöt Day ja June ovat 15-vuotiaita. Dayn kirjailija oli luonut jo samanikäisenä kirjoittamaansa fantasiakertomukseen, ja koska hän koki tämän hahmon Jean Valjean-tyyppisenä, kehitteli hän tälle hahmolle Javert’in, joka on siis June. Alunperin June oli poika, mutta kirjailija sanoo, että poikaystävänsä ehdotuksesta hän päätti muuttaa hahmon tytöksi saadakseen enemmän merkittäviä naishahmoja. Romantiikka ei kuulemma ollut syy, vaan ne käänteet olisivat olleet samat, vaikka June olisi ollut miespuolinen.

Toinen asia, joka hahmoissa on ollut pinnalla, on se että Day on vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen, vaikka kirjailja mainitsee tämän isän suvun olleen Mongoliasta peräisin. Kirjailijan oma suku on myös osittain mongolialaista alkuperää, ja häntä on kiehtonut kuva mongolialaisesta tytöstä, jolla on muuten aasialaiset piirteet mutta hiukset ovat vaaleat ja silmät siniset, ja hän on halunnut sen toteuttaa Dayssä.

Juonenkäänteetkin ovat ainakin minulle ennaltaarvaamattomia, vaikka hiukan aavistelenkin mitä viimeisessä osassa tapahtuu. Odotan kovasti, että saisin trilogian viimeisen osan Champion‘in käsiini ja toivottavasti ällistyn, mutta vaikka aavisteluni toteutuisivat matka tulevaisuuden äärelle näiden kirjojen kanssa on ollut ajatuksia herättävä ja ennen kaikkea viihdyttävä.

Solahdin stempunkiin sujuvasti

ParasolSini lainasi minulle jo viime kesänä Gail Carriger’in Parasol Protectorate -sarjan ensimmäisen osan Soulless. Pidin sitä kohtuullisen viihdyttävänä rakkausromaanina johon antoi uutuudenviehätystä speampunk-henkisyys ja päähenkilön epäromanttinen pragmaattisuus. Olen aikaisemminkin yrittänyt lukea steampunkia mutta ennen tätä kirjaa en oikein ole innostunut siitä. Niin suurta vaikutusta kirja ei kuitenkaan tehnyt etten olisi jaksanut odottaa sarjan saapumista kirjastoon. Tosin siinä onnettomista sattumuksista johtuen kesti luokattoman kauan sillä saimme ne vasta nyt maaliskuussa melkein vuoden odottelun jälkeen.

Toinen osa Changeless tökki minulla pahasti ja meinasin jo heittää lukemisen sikseen, mutta onneksi en sillä lopussa alkoi nousta seikkailuhenkinen vire, joka jatkui mahtavana kolmannessa kirjassa Blameless. Tässä kirjassa esittää myös vähän suurempaa osaa suosikkihahmoni miesten vaatteisiin pukeutuva keksija Genevieve Lefoux jonka annetaan ymmärtää olevan lesbo ja johon sankaritar huolimatta rakkausavioliitosta ihmissuden kanssa tuntee seksuaalista vetoa.

Neljännessä Heartless’issa raskaana olevan sankarittaren seikkailut kiihtyvät entisestään ja huomasin etteivät nämä alkuvaikutelmasta huolimatta olekkaan rakkausromaaneja vaan seikkailu ja vempeleet ja kojeet ovat kirjojen juju. Viihdettähän tämä on mutta viehättävän omaperäistä ja jännittävää.

Scifi-haasteessa Otsuichin novelli Song of the sunny spot

En tiedä rikkooko tämä haasteen sääntöjä mutta koska halusin kirjoittaan Ostuichin novellikokoelmasta Zoo ja siinä sattui kauhunovellien seassa olemaan yksi tieteisnovelli niin valitsin sen 7. haasteen kohteeksi sillä sen minä-päähenkilö on androidi.

Kokoelman kaikki novellit käsittelevät kuolemaa, useimmat syyllisyyttä ja jotkut menetystä. Kaikki minun tuntemani kauhun alalajit löytyvät novellien joukosta ihan kuin kirjailija olisi halunnut järjestelmällisesti käydä ne kaikki lävitse. Osa novelleista käsittelee kuolemaa hyvinkin tuoreesti ja mielenkiintoisesti mutta osa tuntuu sisällöltään liiankin tutulta aasialaisista kauhuelokuvista.

Song of the sunny spot’in teema on myöskin kuolema mutta novelli on hyvin viaton ja kaunis vaikkakin samalla surumielinen ja hiukan ahdistava. Tämä saattaa olla hyvinkin henkilökohtainen kokemus mutta siinä toteutuu kaikki mitä taiteelta toivon: esteettistä elämystä, sitä että se vaikuttaa tunteisiini ja että aivoissa syntyy vähintäänkin uusien ajatusten aihioita.

Uutena olemme saaneet juuri kokoelmiin saman kirjailijan teoksen Summer, fireworks, and my corpse.

Huhtikuussa tilattuja

Huhtikuun alussa saimme pyydettyämme kirjatoimittajaltamme valmiita listoja englanninkielisen maailman palkintoehdokkaista. Eli voitte nukkua yönne rauhassa, mm. Philip K. Dick -palkinnon voittanut Simon Mordenin trilogia on tilattu. Aika monet olivat jo olleetkin listoilla, joten lopulta meille (=Espoo) ei paljon tilattavaa jäänyt, mutta menivät tällä tavoin nämä kirjat tyrkylle myös Helsingille ja Vantaalle. Sain vihdoin tilattua myös Jo Waltonin Among others, jota ei aiemmin oltu tarjottu. Yksi pyytämistäni listoista oli tämä Locus suosittelee, mutta ikävä kyllä tämän hetkinen toimittajamme ei kovinkaan hyvin pysty toimittamaan varsinkaan Yhdysvalloissa ilmestyneitä pienempien kustantamojen kirjoja. Joten osa on edelleen omalla toivon-että-joskus-pääsen-tilaamaan -listallani.

Normilistoilla on vastaan tullut mm. Terry Pratchettin ja Steven Baxterin yhteisteos The Long Earth ja Pratchettin lastenkirja The World of Poo. Lee Carrollin Black swan rising -sarja jatkuu osalla The shape stealer. David Brinin Existence ja Gary Gibsonin The thousand emperors varmastikin tieteiskirjallisuutta lukevien mieleen. Uutena tuttavuutena listoilla oli myös Richard Kadreyn Sandman Slim ja Kill the dead, jotka päätin tilata vastapainona yliluonnollisille rakkausromaaneille, joita naislukijoille on paljon tarjolla.

Yhtenä esimerkkinä tästä genrestä olkoon Meg Cabotin Insatiable, jonka ensin luulin olevan väärällä listalla, koska yhdistin hänet vain Prinsessapäiväkirjoihin, mutta onpa tämä tuottelias kirjailija kirjoittanut siis myös vampyyriromansseja. Dracula-teemalla jatketaan: Koska yhtenä Vampire Novel of the Century -palkintoehdokkaana on myös Kim Newmanin Anno Dracula, sain vihdoin hankittua tämänkin kokoelmiin! (Palkinnon voitti Mathesonin Olen legenda.)

Suomenkielisten tilattavien puolella tilattavana on syksyn uutuudet. Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarja jatkuu kahdella osalla (Vapautettu rakastaja kertoo Vishousin sisaresta Paynesta ja Uudestisyntynyt rakastaja Tohrmentin tarinaa), samoin kuin myös Harrisin Sookie Stackhouse (Veren sitomat ja Suden veri). Jos aikataulu pitää paikkansa, Wardin sarjassa on käännetty sitten kaikki alkukielelläkin olemassa olevat kirjat! Harrisissa on sentään vielä muutama osa jäljellä.

Ernest Clinen Ready player one tulee suomeksi Gummerukselta, olenkin tuota katsellut englanniksi (ja tilasinkin tuolta Locus suosittelee -listalta), minulle yksi syksyn kiinnostavimmista kirjoista. Toinen kiinnostava samalta kustantajalta on myös Gene Wolfen Uuden auringon kirja -sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa on harmittavasti viivästynyt, mutta jotta saisimme hyvän käännöksen, annettakoon sille aikaa. Nyt ensimmäiselle osalle tarjotaan ilmestymispäiväksi elokuuta ja toinen osa tulisi sitten jo lokakuussa. Toivotaan että nämä ajat pitävät, sillä tässä on kyseessä kulttuuriteko, puhutaan sen verran klassisesta fantasiasarjasta. Ja onhan se mukava saada kirjat nopeasti peräkkäin luettavaksi, ettei tarvitse vuosia odotella!

Gummerukselta tulee lisäksi kaksi kotimaista historiallis-fantastista kirjaa: Mike Pohjolan kauhuromaani 1827 – inferno, jossa Turku palaa, sekä Markku Turusen Vaeltaja, ikuiseen elämään ja vaeltamaan kirotun miehen kohtalo. Vakuuttava kokoelma kovin erilaisia kirjoja samalta kustantajalta! Täytyy muistaa myös mainita että Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas on myös siirtynyt Gummerukselta syksyyn, joten kannattaa seurata tämän mielestäni parasta aikuisten spefiä tällä hetkellä julkaisevan kustantamon julkaisulistaa!

Aurinko paistaa ja pääkallokelit jatkuu!

Maaliskuu alkanu aika jäisesti. Kivaa tuo vesi jään päällä…

Maaliskuun listoilta on tullut löydettyä joitakin. Esimerkiksi  Harry Potter ruotsinkielinen täydennyslista, josta nappasin Ompulle täyslaidallisen jokaista kun vanhat on repsahtanut…ja jostain syystä meille (Omppulainen kun olen) ei ollut edes hankittu sarjan ekaa eikä vikaa osaa ollenkaan…(en ota syytä niskoilleni koska tämä oli ennen minun aikaani 😀 )

Sitten törmäsin hieman omituiseen kirjaan jossa on omituinen setup. Eli Claudia Grayn Fateful, joka sijoittuu Titanicille ja mukana on palvelijatyttö ja korkeamman luokan edustajana ihmissusipoika. Koska setup oli mielestäni jotenkin niin…omituinen, päätin tätä ottaa pari kappaletta.
Vanhaa kunnon Vampire Diaries “sarjaa” tulee. Stefan’s diaries: The Asylum, joka on siis sarjan 5 osa.
Kelley Armstrongin Darkness Rising sarjaan tulee jatkoa kakkosella The Calling.
Melissa Darnellin Crave kirjaa on kuvailtu uudisajan Romeo ja Julia tarinaksi.
Johan Harstad 172 hours on moon tuli nyt enkuksi listalle…joka on ollut jo suomeksi ja ruotsiksi kirjastoissa… Otin sitä pari kappaletta jos joku on kiinnostunu alkuperäiskielellä lukemisesta 🙂
Kieran Larwood on julkaissut Freaks nimisen teoksen joka kertoo yliluonnollisista olennoista jotka ratkovat rikoksia.

Asiakastoiveena oli tullut Sophie Jordanin Vanish kirja Firelight trilogiaan. En löytänyt tuosta omasta hankintaohjelmastani että sitä olisi edes tarjottu :O Sini ja Meerit, voisitteko tarkastaa asian kun teillä on paremmat välineet kirjojen stalkkaukseen? 🙂 Vanishia olisin kyllä itse hankkimassa. Huhu kertoo että ainakin Firelightista on myyty elokuvaoikeudet, mistään en ole kuitenkaan onnistunut kaivamaan faktaa asiaan.

Oma Scifihaasteeni etenee R.U.R kirjan merkeissä, eli klassikko ennen 1950 lukua sarjassa. En ole vielä päässyt loppuun mutta yritys on hyvä 😉