Tag Archives: elokuva

Elokuvissa

requestEn ole vielä ehtinyt lukea Jeanne Ryan’in Nerve-kirjaa, sillä siinä on suhteellisen pitkä varausjono niin en pysty vertaamaan miten elokuva on sen toteuttanut. Mutta sen voin sanoa että elokuvan rytmi on mainio, näyttelijät ovat hyviä, muuta moitittavaa en oikeastaan löydä kuin hetkittäin pilkalteleva opettavaisuus. Siitä tämän ehkä eniten tunnistaa nuortenelokuvaksi.

Meillä ei näköjään ole asiasanoitettu kirjaa scifiksi eikä jännäriksi, mutta elokuva oli mielestäni vähän molempia. Siinä kuvataan lähitulevaisuuden nuoria tekemässä haasteita, joita sosiaalisen median kautta muut nuoret äänestävät heidän tehtävikseen. Nuorten väliset suhteet on kuvattu ehkä vähän kliseisesti, mutta silti elokuva tuntuu aika katu-uskottavalta ja raikkaalta.

Suosittelisin sitä kelle vaan joka haluaa nähdä viihdyttävän vähän erillaisen elokuvan, mutta ei välttämättä kaipaa mitään kauhean syvällistä. Kohderyhmä on nuoret, mutta ei se haittaa tälläistä varttuneempaa katsojaakaan tässä tapauksessa.

Maleficent

maleficentMaleficentin traileri sai minut aikoinaan aivan täpinöihin, no oikeastaan jo se että kuulin Angelina Jolien esittävän häntä sai minut hihkumaan. Suoraan sanottuna en odottanut elokuvalta muuten kovinkaan paljoa. Ajattelin että se olisi hyvin tavanomainen Hollywood-tuotanto, joka on visuaalisesti komea, mutta juoni ja muu sisältö on hyvin ohutta.

Onneksi olin väärässä ja elokuvassa oli rohkeasti menty omille teilleen. Kaikki ei ehkä toiminut ihan kuten oli tarkoitettu, mutta elokuva oli mielenkiintoisen erillainen. Vaikka kohderyhmä olikin varmaankin nuoret enemmän kuin lapset, oli tietty sadunomaisuus säilytetty ja vaikka tunteekin alkuperäiset sadut Perraultin version että Grimmin veljesten sekä Disney-elokuvan niiden perusteella ei elokuvan juonta arvannut etukäteen. Elokuva ei antanut helppoja vastauksia siihen että mikä sen sanoma oli vaan jäin sitä miettimään, enkä ole varma olenko sitä oivaltanutkaan. Haluan katsoa sen uudestaan.

Ennakkoon olin lukenut ihmisten kommenteja, että siinä olisi lesbomaisia viboja. Sekä keskustelua siitä, onko eräs kohtaus siinä raiskaus ja onko se sopiva lastenelokuvaan. En tosin ole itse sitä mieltä, että se on ihan lastenelokuva.

Minusta elokuvassa ei ollut mitään lesbistä, sillä jos ajattelee, että Maleficentin ja Auroran välillä olisi jotain, niin se olisi kyllä pedofiliaa. Hehän voisivat olla äiti ja tytär, jollei Stefan olisi ollut vallanhimoinen. Maleficent oli minusta hellyyttävän äidillinen kuorensa alla. Angelinan ja hänen oikean tyttärensä Vivienne Jolie-Pittin välinen kohtaus oli aivan mahtavan ihana.

Koin myös että Stefanin petoksen tulkitseminen raiskaukseksi on ylitulkitsemista, en usko että sitä on tarkoitettu raiskauksen allegoriaksi. Tosin kaikki tämä on tietenkin katsojan silmässä miten sen näkee. Ja fanficcejä löytyy varmasti joka lähtöön.

Leffassa kitumista

Kuten otsikosta voi päätellä, olen käynyt elokuvissa…enkä kovin hyvässä sellaisessa.

Varoitan spoilereista jo hyvissä ajoin koska tuohduksissani tuskin muistan niistä sanoa.

Leffa on siis Divergent, josta olin jo lukenut kirjan aikoja sitten. Kirjan lytännän löytää täältä, jos se jotakuta kiinnostaa. Ja nyt on sitten vuorossa pienehkö lyttäys leffasta.

Olin jotenkin toiveikas, että leffa olisi parempi kuin kirja. Yleensähän se ei todellakaan ole Divergent-movie-poster-4niin, mutta koska kirja oli niin kamala, ajattelin ettei leffa voi olla niin huono. Ja koska leffoihin muutetaan asioita paljon (myös tähän), niin ajattelin että se paranisi.
En edelleenkään ole mikään leffaharrastaja, joten ohjauksesta ja kuvauksesta jne. on vähän vaikea lähteä sanomaan mitään syvällistä. Chigaco oli hienosti tuhoutuneen näköinen, vaatteet oli suunnilleen niinkuin olin kuvitellutki, myös casting (ulkonäöllisesti) oli onnistunu. Tosin Dauntlessien Eric oli hotimpi kuin kuvittelin ^^

Aika alussa mulla tuli jo ekat ongelmat kun Dauntlessit saapuivat puoluevalintatilaisuuteen. Oli alkuasukas rummutusta ja villiä huutoa ja hypittiin kuin nykytanssin riivaamat jänöset liikkuvasta junasta. Ehkä minussa on vika, että en kuvitellut heitä niin alkuasukas kaltaisiksi…enemmän ehkä rohkeiksi ja “jäyheiksi”. Ei mitään päätöntä sekoilua ja hyppimistä ja huutelua. Mutta aina olen voinut tulkita väärin.
Alusta “unohtui” myös pieni tapaturmainen kuolema ja kauhunhetket…nyt kaikki oli kovin smooth ja vain vähän jännittävää ja kovin normaalia…
Trisin lapsenomainen ihailu Dauntlesseja kohtaan oli hieman huvittavaa…en edes tiedä miksi, mutta se ei tuntunut kovin aidolta. Ehkä siksi etten itse ymmärrä miksi joku haluaisi hyppiä ja huutaa päättömästi ympäriinsä. Ja näidenhän piti olla “kansakunnan poliiseja”.
Päänäyttelijä saa huutia kyvyttömyydestään näyttää pelokkaalta tai ahdistuneelta. Jos yksi pelkotilan aiheuttaja on lintuparvi joka hyökkää ja nokkii hengiltä, niin kuvittelisin, että ihminen näyttää enemmän paniikinomaiselta kuin huolestuneelta, joka katselee ympärilleen. (Oli kai tärkeämpää näyttää kauniilta kuin uskottavalta.) Ennen kuin Tris edes tajuaa tilanteen hallusinaatioksi ja hokee “tämä ei ole totta”, niin pientä paniikkia olisi hyvä olla sitä ennen…

Niinkuin yleensä, leffa jäi kovin pintapuoleiseksi . Ei ollut mitään selityksia, miksi tatuoinnissa on kolme lintua tai miksi Trisin äiti oli niinkuin oli… Christina ja Will tuntuivat enemmän random ihmisiltä, kuin päähenkilön parhailta kavereilta.
Ainoan tipan linssiin tarjoili Trisin äiti, ja tässä kohtaa uskottavasti näytellyt päähenkilö.

IMDB linkki leffaan

Pan’s labyrinth

Pääsin vihdoin tähän jengiin joka on kattonut mainetta ja kunniaa saaneen Pan’s labyrinth. Heti voin todeta, että vaikka suuri sivistysaukko on täytetty niin toivon etten ehkä olisikaan nähnyt 😀 Olen ehkä yliherkkä kaikelle “viattomalle” väkivallalle ja ällöille monstereille. Ymmärrän miksi leffa on kehuttu ja palkintoja voittanut koska oli mielestäni hyvin tehty ja näytelty. Ongelmani on sulattaa leffan loppua ja joitakin tapahtumia keskellä sitä.panslaby
En ole mikään leffa-arvostelija, mutta alla oma näkemykseni elokuvasta. Sisältää spoilereita kun en osaa olla ympäripyöreä 🙂

SPOILERS!

Alkuun oli vaikea tottua espanjankieleen elokuvassa, en muista koskaan katsoneeni yhtään sellaista. Kaverini oli jo varoitellut, että elokuva on synkkä, sota-aikaan sijoittuva eikä ollenkaan niin fantasiamaailmainen kuin kuvat ja traileri antaa ymmärtää. En ole elänyt sota-aikana, mutta kuvittelisin että oli aika realistinen kuvaus näiden ihmisten välisistä suhteista ja käyttäytymisestä siihen aikaan.
Tykkäsin faunista joka ei ollut tällä kertaa karvasäärinen pukki, silmät olivat kyllä hieman pelottavat…ja keijut…tietenkin keijut on aina ihania.
Sairaan äidin vuoteen alle laitettu alruuna sai mut odottamaan vaan korvia vihlovaa kirkunaa Harry Potterin tyyliin, mutta ei sekään tuonut piristettä elokuvaan…ruoki verellä, antaa osviittaa.
…”traumoja” aiheutti muutamakin kohtaus, kuten se Pale man jo itsessään (hyi, yök, ällö!) + kohtaus kun syödään vaan keijujen päät irti! Miten kukaan voi kuvata sellaista vierestä?! (…anteeksi…siis erikoistehostaa) Kuvotusta aiheutti myös kun Mercedes laittoi puukon kapteenin suuhun…odotin vaan koko ajan koska se poski repeää *puistatus*

Loppu ei myöskään ollut mieleeni. Jaksoin jotenkin toivoa, että Ofelia pääsisi kapinallisten mukana johonkin turvaan pikkuveljensä kanssa.
…no pääsi ainakin valtakuntaan ja oli onnellinen.

Mitä tunteita ko. elokuva on sinussa herättänyt?

Hunger Games leffa-arvostelu

Olin eilen katsomassa kyseisen elokuvan yhdessä kaverini kanssa. Olimme jopa molemmat letittäneet tukkamme teemaan sopivaksi ^^

Yritän saada aikaan arvostelun jossa ei olisi juonipaljastuksia.

Leffan alussa näimme Katnissin lohduttamassa Primiä joka näki pahaa unta. Tapasimme myös Galen metsässä (jolloin minä ihastuin).
Katniss ja Prim pukeutui juhlaa varten ja tässä kohtaa tuli esille myös Primin “tuck  in your tail little duck” (joka on ehkä merkittävin huomio vasta kirjassa kolme). Pääsimme juhlaan asti ja dramaattisin kääntein saimme Katnissin lavalle. Tässä vaiheessa olin jo vaikuttunut pikku Primistä, joka näytteli mielestäni uskottavasti pelokasta, tämä-ei-voi-olla-totta, ja hysteeristä.
Myös Katniss oli hahmona ja näyttelyillään ihan onnistunut tapaus. Jäin kaipaamaan hahmon syvyyttä.

Näimme vihdoin Peetan (tässä vaiheessa kaverini ihastui ja olimme virallisesti team Peeta ja team Gale), joka ei ulkomuodoltaan vastannut kuvitelmaani Peetasta.
Matka Capitoliin oli hieman lyhyt, tätä oli tiivistetty hirveästi, joka jostain syystä häiritsi minua. Haymitch jäi hyvin kevyeksi hahmoksi, joka oli harmi koska kirjassa tämä hahmo on sekä ärsyttävä että ymmärrettävä. Nyt hän ei juurikaan päässyt herättämään tunteita.
Capitoliin päästiin ja tapasimme Lenn… siis  Cinnan. Odotin Cinnasta niiiin paljon! Hän oli yksi lempihahmoistani kirjoissa…. daah mikä pettymys… Tapasimme myös muut tribuutit, joista muutaman näyttelijävalinta oli oikein onnistunut (Foxface, Rue ja Thresh ainakin).

Arena oli aika paljon sitä mitä olin kuvitellutkin. Ikärajan laskemiseksi oli jätetty suurimmat raakuudet pois. En pitänyt taiteellisesta kuvauksesta, jossa heiluttiin kun juostiin ja taistelut kuvattiin hyvin läheltä ja intiimisti. Tämä häiritsi omaa hahmotuskykyäni. Liiallinen realistisuuden tavoittelu ei toiminut minuun.

Koko tarina ja varsinkin hahmot jäivät hyvin pintapuolisiksi. Hahmojen väliset suhteet vain raapaistiin läpi.
Jännittävyyttä oli ja pulssi oli paikka paikoin koholla. Kokonaisuudessaan katsottava pätkä eikä harmita että maksoin lipusta 🙂
Ainoa kompastuskiveni taisi olla että luin kirjat ja ne veivät minut mennessään.