Scifi haaste: Nuorten scifi

Ensin mun piti lukea tähän Lauren Oliverin Pandemonium, mutta totesin että kakkososaa on vaikea arvostella paljastamatta ykkösosasta kohtia.
Toisena vaihtoehtona yritin lukea 172 tuntia kuussa, mutta luovutin senkin suhteen ja annan sille uuden mahiksen myöhemmin.

Päädyin lopulta hyllyjä kiertäessäni Salla Simukan Jäljellä teokseen. Takakannen teksti on kauhuleffoja muistuttava, “kannattaa varoa mitä toivoo”, suurin osa ihmisistä on varmaan toivonut joko muiden ihmisten katoavan tai itse haihtuvansa savuna ilmaan.

Emmi on Potentiaali, joku joka ei kuulu mihinkään. Helppo samaistua ja se on yksi asia joka tökkii nykyään kirjoissa…ei siis pelkästään tässä. Mitään sanomattomat naispäähenkilöt jotka on luotu (ehkä) vain koska silloin se saa suuremman joukon lukemaan eikä juuri aiheuta mielipiteitä, koska kaikki voivat samaistua.
Pieni merenneito on vahvasti läsnä kirjassa, sekä muut vanhat sadut. Kirja tuntui olevan tästä ajasta, lukuunottamatta muutamaa pienen pientä seikkaa, kuten ryhmät jotka jaottelivat ihmiset, kummalliset karkit tai muut sellaiset.

Aika kului välillä jännästi ja kun luulin, että aikaa oli mennyt useita viikkoja, niin sitä olikin kulunut vain pari päivää. Myös kun kuvittelin, että kyseessä oli pari päivää, niin puhuttiin jo kuukausista.
Pidin kovin siitä, että oltiin Suomessa ja “tutuissa” maisemissa, oli helpompi keskittyä tapahtumiin kun ei pitänyt muistaa “mites se rautatientori olikaan kuvailtu”.

Kirja oli ihan hyvä mielestäni, ei mitenkään erikoisen tunteita herättävä, ajattelin kuitenkin lukea kakkososan (ja rakastan molempien kansia!) 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *