Sini

Scifi-haaste: Lauren Oliver: Delirium

Minulle oli niin kovasti kehuttu Lauren Oliverin Deliriumia, että pakkohan siihen oli tarttua. Suomenkielisen kirjan alaotsikko on Rakkaus on harhaa, sillä Deliriumin perusjujuna on, että rakkaus on tauti. Parannuskeinona on leikkaus 18 vuoden iässä, jonka jälkeen tauti ei voi enää tarttua. Mikäli sattuu rakastumaan nuorempana, saatetaan leikkausta aikaistaa. Koulussa luetaan Suojeluksen, hyvinvoinnin ja hyvänolon hakuteosta, joka ilmeisesti suojaa pitkälti teini-ihastumisilta – itse muistan olleeni alle 18-vuotiaana vakavammin ihastunut ainakin tusinan kertaa.

Kirja sijoittuu Portlandin (Maine) kaupunkiin, johonkin epämääräiseen aikaan jonkinlaisen tuhon jälkeen. Yhdysvallat on ilmeisesti edelleen jossain määrin olemassa, mutta jos kaupungin ulkopuolella olevassa Korvessa pystyy asumaan suuri joukko vastarintaliikkeen ihmisiä, ja piikkilanka-aidat pitävät muut “turvassa” kaupungin sisäpuolella, matkustaminen on ilmeisesti varsin rajoitettua. Näissä jenkkidystopioissa minua aina häiritsee se, ettei ole minkäänlaista mainintaa siitä, onko missään muualla maapallolla enää ketään ja jos jotain tällaista tyhmää tapahtuu jenkkilässä, eikö vastarintaliikkeellä ole tukijoita muualla ja eikö kannattaisi lähteä vaikka Kanadaan jne jne. Tämä kirja varsinkin sijoittuu mielestäni erittäin epäuskottavaan maailmaan. Koko ajatus rakkauden tautiluokittelusta on niin päätön, että en missään vaiheessa päässyt mukaan kirjan tapahtumiin. Joo, rakkaudesta tehdään todella paljon typeriä tekoja, mutta muka-järkevät ihmiset tekevät vieläkin typerämpiä asioita ihan muista syistä. Jos joku kirjoittaisi kirjan siitä, kuinka rahan tai vallanhimo tuomittaisiin sairaudeksi, niin sen minä uskoisin ja pystyisin omaksumaan paljon helpommin. Joten tämä on mielestäni huomattavasti heikompi teos kuin jokunen muu YA-dystopia, joita hyllyt näyttävät nyt olevan täynnä (Collinsin Nälkäpeli ja Condien Tarkoitettu olivat mielestäni paljon parempia). Varsinkin Condien yhteiskunta oli uskottavammin kuvattu, vaikka monet elementit olivat samoja, järjestetyistä avioliitoista alkaen.

Olihan tässä ihan hienoa tekstiä, kaunista ja kun päähenkilö Lena sitten kuitenkin meni ja rakastui, niin se oli hyvin kuvattu. Jos pystyt hautaamaan epäluuloisen kyyniset asenteesi, nautit varmaan teoksesta. Minä en siihen pystynyt enkä usko jaksavani lukea jatko-osia. Olen kai jo liian vanha enkä kuulu kohdeyleisöön.

Kategoria 1, nuorille suunnattu science fiction.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *