Heidi

Hunger Games leffa-arvostelu

Olin eilen katsomassa kyseisen elokuvan yhdessä kaverini kanssa. Olimme jopa molemmat letittäneet tukkamme teemaan sopivaksi ^^

Yritän saada aikaan arvostelun jossa ei olisi juonipaljastuksia.

Leffan alussa näimme Katnissin lohduttamassa Primiä joka näki pahaa unta. Tapasimme myös Galen metsässä (jolloin minä ihastuin).
Katniss ja Prim pukeutui juhlaa varten ja tässä kohtaa tuli esille myös Primin “tuck  in your tail little duck” (joka on ehkä merkittävin huomio vasta kirjassa kolme). Pääsimme juhlaan asti ja dramaattisin kääntein saimme Katnissin lavalle. Tässä vaiheessa olin jo vaikuttunut pikku Primistä, joka näytteli mielestäni uskottavasti pelokasta, tämä-ei-voi-olla-totta, ja hysteeristä.
Myös Katniss oli hahmona ja näyttelyillään ihan onnistunut tapaus. Jäin kaipaamaan hahmon syvyyttä.

Näimme vihdoin Peetan (tässä vaiheessa kaverini ihastui ja olimme virallisesti team Peeta ja team Gale), joka ei ulkomuodoltaan vastannut kuvitelmaani Peetasta.
Matka Capitoliin oli hieman lyhyt, tätä oli tiivistetty hirveästi, joka jostain syystä häiritsi minua. Haymitch jäi hyvin kevyeksi hahmoksi, joka oli harmi koska kirjassa tämä hahmo on sekä ärsyttävä että ymmärrettävä. Nyt hän ei juurikaan päässyt herättämään tunteita.
Capitoliin päästiin ja tapasimme Lenn… siis  Cinnan. Odotin Cinnasta niiiin paljon! Hän oli yksi lempihahmoistani kirjoissa…. daah mikä pettymys… Tapasimme myös muut tribuutit, joista muutaman näyttelijävalinta oli oikein onnistunut (Foxface, Rue ja Thresh ainakin).

Arena oli aika paljon sitä mitä olin kuvitellutkin. Ikärajan laskemiseksi oli jätetty suurimmat raakuudet pois. En pitänyt taiteellisesta kuvauksesta, jossa heiluttiin kun juostiin ja taistelut kuvattiin hyvin läheltä ja intiimisti. Tämä häiritsi omaa hahmotuskykyäni. Liiallinen realistisuuden tavoittelu ei toiminut minuun.

Koko tarina ja varsinkin hahmot jäivät hyvin pintapuolisiksi. Hahmojen väliset suhteet vain raapaistiin läpi.
Jännittävyyttä oli ja pulssi oli paikka paikoin koholla. Kokonaisuudessaan katsottava pätkä eikä harmita että maksoin lipusta 🙂
Ainoa kompastuskiveni taisi olla että luin kirjat ja ne veivät minut mennessään.

4 thoughts on “Hunger Games leffa-arvostelu

  1. markku-setä

    Onhan tässä sellainen harvinainen pointti, että erinomaisesta kirjasto on tehty vaihteeksi hyvä elokuva ei tosin ihan kirjan tasoa, mutta hei! Kuinka usein saadaan edes siedettäviä leffaversioita?

    Reply
  2. HeidiHeidi Post author

    Elokuva oli siedettävä, mutta toimii ehkä paremmin kun ei ole lukenut. Tai sitten se jää vielä enemmän keskeneräiseksi. Ja tuo on totta että harvoin kirjoista saa edes siedettäviä versioita.

    Reply
  3. MeeritMeerit

    Tässä sen huomaa että joihinkin toimii jokin ja toisiin taas sitten ei, sillä minä pidin leffan realistisesta otteesta jopa sen verran että pidän sekä kirjasta että leffasta yhtä paljon. Kaverini valitti muuten tuota samaa että leffa oli hänestä pintapuolisempi kuin kirja mutta minua ei se häirinnyt (jos nyt sitten huomasinkaan sitä).

    Reply
  4. SiniSini

    Oi, mä kävin katsomassa leffan eilen ja olin kyynelissä jo heti ensi minuuteilla. Muutenkin piti nenäliinaa haeskella miltei jatkuvasti. Tuo heiluva kuvaustyyli sai tosin ystäväni pahoinvoivaksi 🙁

    Pidin kovasti, mutta eihän hahmoihin mitenkään saanut samanlaista syvyyttä kuin kirjassa mutta koska kirjan oli lukenut niin se ei minua haitannut.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *